Timo Honkela kertoo tutkijan työstä omaelämänkerrallisessa teoksessa, jossa pohditaan koneen ja ihmisen suhdetta ja ennen kaikkea sitä, miten tekoälyä ja tietotekniikkaa voitaisiin käyttää ihmiskunnan vaikeimpien ongelmien ratkaisemiseen: Rauhankone - tekoälytutkijan testamentti (Gaudeamus, 2017).
Kuten Honkela toteaa, moni kirjassa esitetty ajatus on viitteellinen, koska aikaa ideoiden kypsyttämiseen pidemmälle ei ollut, mutta toisaalta kirja nimenomaan on testamentti tuleville tutkijasukupolville, heille joilla on aikaa ja osaamista tarttua haasteeseen ja lähteä ratkaisemaan esitettyjä ongelmia.
Elämän rajallisuus on kirjassa vahvasti läsnä, ja samalla myös ymmärrys siitä mitä ihmisenä eläminen lopulta tarkoittaa. Teoksen on käsikirjoituksesta yhteistyössä tekijän kanssa toimittanut Jani Kaaro.
Maailmanrauha on utopia, josta kaikki haaveilevat mutta johon kukaan ei oikein usko. Ihminen on ladattu tunteilla. Neuvottelutilanteissa kielimuuri kärjistää kriisin, kun ihmiset tarkoittavat samoilla sanoilla eri asioita tai puhuvat samasta asiasta eri sanoilla.
Rauhankone perustuu tekoälyn, koneoppimisen ja muiden teknologisten menetelmien apuun rauhanomaisemman maailman luomisessa. Sen tavoitteena on ihmisten välisen ymmärryksen lisääminen, tunnemyrskyjen taltuttaminen yhteisöissä ja oikeudenmukaisuuden edistäminen. Tekoäly ei ole tieteiselokuvien kaiken tuhoava äärimmäinen paha. Päinvastoin se tuo toivon paremmasta. Rauhankoneiden avulla ihminen voi nousta tietoisen ajattelun rajoitusten yläpuolelle.
Rauhankoneen taustalla on ajatus kulttuurisesta yhteisevoluutiosta. Koneoppimisen kautta ihminen saa kumppanikseen merkittävän auttajan maailmaa koskevan ymmärryksen kasvattamisessa. Lähestymässä on viisaiden koneiden aika.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti