Kirja-arvioijan integriteetti ei liene kummoinen, jos kirjoittaa arviota kirjasta jota on pelkästään silmäillyt. Peter Mickwitzin kirjoituskokoelman laina-aika meni kuitenkin umpeen, enkä enempää ehtinyt: Lyhytproosaa - se mikä avautuu (Teos, 2016; ISBN 978-951-851-569-5).
Lähinnä tämä muistiinpano on itselleni merkintä siitä, että kirja oli minulla lainassa mutta lukemaan en sitä laiskuuttani ehtinyt. No, jokin toinen kerta, ainahan teokseen voi uudestaan tarttua, kunhan varausjono kirjastossa antaa myöten. (Varauksia on minulla tällä hetkellä jo 50 eli maksimimäärä eli tässä kyllä jonkin aikaa nyt kestää.)
Palkitun kirjailijan ja kääntäjän Peter Mickwitzin teos Lyhytproosaa on tekijänsä näköinen. Runoilijana ehkä paremmin tunnettu Mickwitz on kirjoittanut vuosien varrella viljalti myös esseitä ja muuta proosaa, ja tässä valikoimassa hänen laaja-alaisuutensa viimeistään paljastuu.
Prosaistina Mickwitzin terävä äly yhdistyy yhtä terävään kynään: runoilijan kieli kietoutuu milloin tiedemiehen tarkkaan havainnointiin, milloin yhteiskunnalliseen kantaaottavuuteen, milloin taas riemuun luonnon ja sen omituisuuksien avautumisesta sanoiksi. Ja sitten tarjoillaan Muumipeikkoa juhlapöydässä. Kristiina Lähteen loistavissa suomennoksissa Mickwitzin ihmettelevä ja rakastava ote kieleen paistavat Lyhytproosan jokaisella sivulla.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti