torstai 12. maaliskuuta 2015

Ann Leckie: Ancillary Justice

Ann Leckie teki melkoisen tempun tällä esikoisteoksellaan, avaruusoopperalla joka jo lähtökohtaisesti edustaa tieteiskirjallisuuden sitä lajia joka nykyisellään ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta tämä tarrasi kiinni siinä määrin että laitoin heti varaukseen kirjasarjan seuraavan osan. Yleensä harmittelen kirjojen paisuneita sivumääriä, mutta tätä tarinaa olisin voinut lukea saman tien toisen mokoman lisää: Ancillary Justice (Orbit, 2014; ISBN 978-0-356-50240-3).



Jäi vielä mainitsematta, että teos tuli saman tien palkituksi jotakuinkin kaikilla tieteiskirjallisuuden palkinnoilla joilla on merkitystä: Arthur C. Clarke -palkinto, 2014; BSFA palkinto, 2013; Nebula-palkinto, 2014; Locus-palkinto (paras esikoisteos), 2014; Hugo-palkinto, 2014.

Oikeastaan... tarvitsisiko tästä edes kirja-arviota kirjoittaa, niin kovatasoinen romaani on kyseessä. Lainaan tähän kuitenkin teoksen esittelytekstiä:

Ancillary Justice is the story of a warship trapped in a human body and her search for revenge. ... The colossal warship called The Justice of Toren has been destroyed - but one ship-possessed soldier has escaped the devastation. Used to controlling thousands of hands, thousands of mouths, The Justice now has only two hands, and one mouth with which to tell her tale. But one fragile, human body might just be enough to take revenge against those who destroyed her.


Kirja kertoo Breq-nimisestä sotilaasta, joka aiemmin oli taistelulaivaa ohjannut tekoäly mutta petoksen seurauksena tekoälyllä on jäljellä tuhansista sotilaistaan vain yksi ainoa, mutta se saattaa silti riittää kostamiseen. Kirjan kuluessa selviää yhtä ja toista yhteiskunnasta, jossa tekoälyillä, itsensä kloonanneilla ihmisillä ja muilla sivilisaatioilla on käynnissä monimutkainen valtapeli, jossa petos seuraa toistaan.

Saa nähdä onko jatko-osa yhtään samalla tasolla kuin tämä esikoisteos, mutta jos on niin täytyy kyllä ihmetellä Leckien kykyä kirjoittaa. Ihan vailla puutteita tämä esikoisteos ei ole, mutta puutteineenkin romaani edustaa tieteiskirjallisuuden ehdotonta huippua.

Ei kommentteja: