sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ken Bruen: Sanctuary

Tartuin tähän Ken Bruenin jännäriin tietämättä mitään romaanisarjan aiemmista osista. Mustanpuhuvasta jännäristä tässä on kyse, päähenkilönä kyyninen ja kaiken nähnyt etsivähahmo Jack Taylor, ja jonkinlaista sarjamurhaajatarinaakin viritellään: Sanctuary (Transworld Ireland, 2009; ISBN 978-1-84827-018-3).



Kirjassa viitataan lukuisaan otteeseen romaanisarjan aiempiin osiin. Taylor on palannut Irlantiin mutta on lähtemäisillään lopullisesti Amerikkaan, sillä juuri mitään siteitä hänellä ei enää kotimaahansa ole. Tämä kehyskertomus limittyy tarinaan murhaajasta, joka lähettää poliiseille listan tulevista uhreista, joilla ei tunnu olevan mitään tekemistä keskenään.

Jonkinlaisen yllätyksen Bruen teoksen jälkpuolella onnistuu lukijalle tarjoilemaan, mutta muuten dekkari on tusinatavaraa, varmaankin sarjan aiempien osien lukijoille tarjoiltu paremman puutteessa.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Garth Ennis: Preacher, Book 4 - Ancient history

Garth Ennisin kirjoittamia Preacher-tarinoita on ilmestynyt monenlaisina kokoelmina. Tähän kirjaan on koottu varsinaisesta tarinan kaaresta irrallisia kertomuksia, joissa taustoitetaan sarjan hahmoja. Melko megalomaanisesta fantasiatarinasta tässä on kyse: Preacher, Book 4 - Ancient history (DC Comics, 1998; ISBN 1-56389-405-X).



Mustaa huumoria löytyy tästäkin sarjakuvasta, ja "Ancient history" on todellakin vanhaa historiaa, kun tarinassa mennään ihmiskunnan vanhoihin kertomuksiin ja myytteihin.


perjantai 28. marraskuuta 2014

Riikka Takala: Ole hyvä

Riikka Takala tuntuu tarjoavan tässä romaanissa vaihtoehdon kauniista ja rohkeista naisista kertoville chick lit -romaaneille, sillä ei hyväosaisenkaan elämä välttämättä ihan helppoa ole: Ole hyvä (Atena, 2014; ISBN 978-952-300-080-3).



Kirja kertoo elämässä epäonnistumisen tunteesta, ulkopuolisuudesta tilanteessa jossa elämän pitäisi periaatteessa olla kunnossa mutta tärkein puuttuu, merkitys omalle elämälle. Merkitystä yritetään hakea hyväntekeväisyydestä, mutta pyrkimys hyvän tekemiseen kääntyy lopulta lähestulkoon absurdiksi tarinaksi siitä miten ulkopuolisuuden tunne voi riivata ihmistä, ja miten kolmen naisen ystävyydessä on kitkerä maku, kun työttömyys, lapsettomuus, anoreksia ja muut ongelmat kasaantuvat kohdalle.



Romaanissa on ilmiselvästi sanomisen paloa, mutta syystä tai toisesta en jaksanut kiinnostua romaanin hahmoista, tai oikeastaan kävi niin että romaani sai kiusaantuneeksi, ikään kuin tirkistelijäksi maailmaan johon en nyt erityisesti kaipaa syventymistä. Ehkä myöhemmin tähän vielä palaan.

torstai 27. marraskuuta 2014

David J. Cord: The decline and fall of Nokia

Kai sitä voi pitää jotakuinkin kansallisena velvollisuutena lukea kirja siitä, miten Nokialle kävi niin kuin kävi. Eikä David J. Cord ihan mahdottoman epäuskottavasti Nokiasta kerro, vaikka paikka paikoin tuntuukin siltä että suomalaiselle monet kovin tutut asiat esitetään ikään kuin uusina oivalluksina: The decline and fall of Nokia (Schildts & Söderströms, 2014; ISBN 978-951-52-3320-2).



Jossain määrin teoksessa on syyllisten etsimisen makua, mutta ei häiritsevässä määrin. Se kylläkin pisti silmään, että muutamassa kohdin Cord lainaa nimettömäksi jääviä Nokian entisiä sisäpiiriläisiä, mutta kirjassa esitetyt mielipiteet ja lainaukset tuntuvat kovin tutuilta talouslehtien ja Helsingin Sanomienkin jutuista, joissa samat ajatukset on esitetty ex-nokialaisten omissa nimissä.



Mikä Nokian sitten kukisti? Vikaa tuntuu olleen isoksi paisuneessa organisaatiossa, jossa katosi tekemisen ydin ja tuloksena oli tuotelanseerauksia, joissa tarjottiin sinänsä hyvää tekniikkaa mutta huonosti toteutettuna, siinä määrin että Nokian maine kärsi.

Ja samaan aikaan Apple ja muut kilpailijat toivat markkinoille uudenlaisia tuotteita, joihin Nokia ei enää ehtinyt vastaamaan kun yhtiössä yritettiin hätäisesti pysyä kilpailussa mukana.



Nokialla oli osaamista ja kykyä, mutta paketti hajosi, eikä yhtiö enää kyennyt tekemään riittävän hyviä päätöksiä siitä mihin tulisi fokusoitua. Kun yritettiin tehdä kaikkea, lopulta ei oltu hyviä enää missään.

Nokia teki parhaimmillaan aivan erinomaisia tuotteita, jotka insinöörimäisyydessään kuitenkin toimivat tarkoituksessaan riittävän hyvin, mutta kun markkinat muuttuivat toisiksi älypuhelinten myötä, ei Nokia enää osannut tarttua tilaisuuteensa.

Tai pikemminkin oli niin, että yritettiin kyllä, mutta tulokset olivat keskinkertaisia ja osin suorastaan surkeita, esimerkkinä Ovi-kauppa ja sen katastrofaalinen lanseeraus.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Garth Ennis ja Steve Dillon: Preacher - Book two

Garth Ennis ja Steve Dillon tarjoavat roppakaupalla mustaa huumoria uskonnollisten ilmiöiden maailmaan sijoitetussa fantasiasarjakuvassa: Preacher - Book two (DC Comics, 2010; ISBN 978-1-4012-2579-7).



Tarinassa on monenmoista ainesta, yliluonnollisista hahmoista ampuma-aseiden herkkään käyttökynnykseen. Enpä tiedä onko tämmöinen nyt sitten lukemisen arvoista kirjallisuutta, mutta kieltämättä Ennis ja Dillon onnistuvat pariin otteeseen yllättämään, esimerkiksi kertoessaan salaperäisestä lahkosta joka pitää huolta itsensä Jeesuksen jälkeläisistä aina tähän päivään saakka.


tiistai 25. marraskuuta 2014

Simon Brett: Kuolema näyttämöllä

Tästä Simon Brettin dekkarista ehkä riittäisi todetä, että tuli tämmöinenkin luettua: Kuolema näyttämöllä (Viihdeviikarit, 1985; suom. A. Mäki; ISBN 951-9298-39-8).



Romaanin tapahtumapaikkana on teatteri, jossa nuori ja lupaava koomikko saa tappavan sähköiskun tarttuessaan mikrofoniin. Mutta asia ei tietenkään ole aivan niin kuin miltä näyttää, joten paikalla ollut amatöörisalapoliisi Charles Paris alkaa tutkia juttua tarkemmin.

Dekkari on klassinen salapoliisikertomus jossa syyllistä etsitään eri tahoilta niin että melkeinpä jokaiselta koomikon lähipiiriläiseltä löytyy niin motiivi kuin tilaisuus murhaan. Pikkunäppärä dekkari, joka ei kuitenkaan tehnyt erityisempää vaikutusta.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Nathanael West: Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts

Tämän Nathanael Westin romaanin ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1966, eli suomeksi teos on lähes yhtä vanha kuin minäkin. Alkuteos ilmestyi jo vuonna 1933, ja teos kertoo 1930-luvun Amerikasta, kuitenkin sillä lailla että ihmishahmot ovat ikään kuin ajasta irrallaan, tässä voisi olla yhtä lailla kyse tämän päivän ihmisestä: Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts (WSOY, 2011; suom. Antero Tiusanen; ISBN 978-951-0-36289-1).



Teos koostuu pienistä katkelmista, ja sivuja on vain 114, mutta tästä huolimatta teos kattaa hyvinkin romaanin mittasuhteet. Tarinaa on lainattu moneen otteeseen niin kaunokirjallisuudessa kuin elokuvissa, ja tarina itsessään lainaa monesta suunnasta; kertomus ihmisestä joka pohtii elämisen tarkoitusta ja kysymystä siitä, missä tilanteessa on oikeutettua puuttua toisten ihmisten elämään.



Musta huumori ja ironia värittää teosta, mutta samalla West kuvaa tarkkanäköisesti ja viiltävästi - ikään kuin romaanin sivut viiltäisivät pieniä haavoja lukijaan - ihmisenä olemisen vaikeutta, erityisesti siitä miten vaikea ihmisen on kohdata oman elämänsä todellisuus ja samalla tästä huolimatta kuvittelemme pystyvämme neuvomaan muita siinä miten heidän tulisi elämäänsä elää.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Johanna Sinisalo: Lasisilmä

Johanna Sinisalon teokset ovat aina melkoisia juttuja, mutta olen pyrkinyt pitämään melko pitkää väliä niiden lukemisessa, jotta pystyn keskittymään tarinaan. Realistinen kerronta ja fantasian elementit limittyvät jälleen kerran erikoislaatuisella tavalla, mutta lopputulos ei ihan vastannut odotuksia: Lasisilmä (Teos, 2006; ISBN 951-851-102-0).



Romaani kertoo nuoresta naisesta nimeltä Taru. Hän päätyy saippuaoopperan kirjoittajaksi vaikka oikeasti haluaakin toimittajaksi joka kertoo todellisesta maailmasta. Pikku hiljaa saippuaoopperan todellisuus alkaa vetää puoleensa, jopa huolestuttavassa määrin:

Taru astuu lumemaailmaan, jossa vallitsevat raadolliset arjen pelisäännöt, mutta jossa tuotetaan miljoonan ihmisen kollektiivista päiväunta. Onko tv-ruutu ikkuna toiseen maailmaan vai ehkä peili? Tarkkaileeko lasisilmä sittenkin meitä olohuoneidemme nurkasta niin kuin George Orwell ennakoi? Lasisilmä on säälimätön psykologinen trilleri, joka kuvaa tiiviin, luovan työyhteisön dynamiikkaa ja Tarun luisumista maailmaan, jossa fiktion ja faktan rajat sekoittuvat ja ennustukset alkavat toteuttaa itseään. Lasisilmän maailmassa Taru oppii, että kaikilla ihmissuhteilla on kätketty tarkoitus, eikä mikään välttämättä ole sitä, miltä näyttää. Kun Tarun pikkusisko Aija tunkeutuu Tarun uuteen elämään, tapahtumat saavat ratkaisevan sysäyksen, eikä paluuta enää ole.


Parhaimmillaan romaani on kuvatessaan pienen sisäänlämpiävän työyhteisön elämää ja ihmissuhteita, ja työyhteisön jäsenten kilpailua paikasta auringossa. Tunnelma kiristyy hiljalleen, ja Tarun käsitys todellisuudesta muuttuu hiljalleen. Lukija joutuu pohtimaan todellisuuden luonnetta ja sitä missä määrin luomamme fiktiot ja todellisuus ovat limittyneet keskenään, miten fiktio vaikuttaa todellisuuteen ja todellisuus fiktioon.



Jotain omakohtaisen uskottavaa on tässä tarinassa. Moni asia jää selitystä vaille, eikä selitystä kaipaakaan, mutta hiukan vajaaksi tuntuu tarinan kaari jäävän, tai ehkä vain odotin romaanilta enemmän kuin sitten siltä sain.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Cullen Bunn ja Brian Hurtt: The sixth gun, book 3 - Bound

Cullen Bunn ja Brian Hurtt tarjoilevat lisää villiin länteen Pohjois-Amerikan sisällissodan aikoihin sijoitettua kauhusarjakuvaa, jossa yliluonnolliset oliot ja esineet kamppailevat maailman kohtalosta: The sixth gun, book 3 - Bound (Oni Press, 2012; ISBN 978-1-934964-78-1).



Tämä villi keitos erilaisia tyylilajeja kuplii aika ajoin yli laitojen, ja tarinassa on ammottavia aukkoja, mutta kieltämättä tällaisessa pähkähullussa kertomuksessa kuudesta outoja kykyjä omaavasta aseesta on oma vino logiikkansa. Luin sarjakuvan pitämättä juuri taukoa edellisestä teossarjan osasta, ja yliannostus uhkasi, mutta sainpa kuin sainkin luettua pläjäyksen loppuun asti.


perjantai 21. marraskuuta 2014

Cullen Bunn ja Brian Hurtt: The sixth gun, book 2 - Crossroads

Cullen Bunn (kirjoittaja) ja Brian Hurtt (kuvittaja) tarjoavat erikoisen sopan sarjakuvaa, jossa on yhdistetty lännentarinaa, fantasiaa, jännityskertomusta ja kauhutarinaa, ja jollain kummallisella tavalla tämä soppa aika ajoin jopa maistuu: The sixth gun, book 2 - Crossroads (Oni Press, 2011; ISBN 978-1-934964-67-5).



Mitähän sarjakuvan genreä tässä tarinassa ei olisi käytetty hyväksi, sitä pohdin, kun mukana on hiukan koomisiakin elementtejä, romantiikkaakaan unohtamatta. No, melkoinen pläjäys tässä on toimintaa, ja kuten kirjan nimestä käy ilmi, tarinassa varioidaan legendaa tienristeyksestä jossa voi saada kontaktin tuonpuoleisiin pahoihin henkiin, ja tietenkin voodoo-aiheista teemaa on tällaiseen keitokseen annosteltava roppakaupalla.



Melko laajamittaista tarinaa tässä pohjustetaan, ottamalla aiheita lähestulkoon kaikilta kirjallisuuden osa-alueilta, kopioiden ja lainaten ja varastaen, mutta melko omaperäiseen tyyliin. Piirrosjälkikin on mallikasta, eli kyllä tätä kelpaa katsella.

torstai 20. marraskuuta 2014

Gillian Flynn: Paha paikka

Gillian Flynnistä on tullut suosittu kirjailija, mikä näkyy tämän romaanin kysynnässä Helmetissä, sillä teoksesta on tätä kirjoittaessani varauksia 409, mikä käännöskirjallisuudelle on paljon: Paha paikka (WSOY, 2014; suom. Maria Lyytinen; ISBN 978-951-0-40118-7).



Otan tähän teoksen esittelytekstin johdatuksena romaanin erikoislaatuiseen tunnelmaan:

Pieni Libby Day menettää äitinsä ja sisarensa hirvittävässä veriteossa. Aikuisena hän alkaa epäillä, onko perhesurmassa säästynyt veli, Ben, sittenkään syyllinen. Kovapintaiseksi kasvanut Libby ajelehtii elämässään, hieman kyynisenä ja itseinhoisena. Kun orpoa tukeneiden hyväntekijöiden rahahanat ehtyvät, Libbyllä on kiire tienata vielä jokunen ropo traagisella menneisyydellään. Näin Libby kohtaa merkillisen, murhamysteerejä penkovan ryhmän, Kill Clubin, joka on vakuuttunut Benin syyttömyydestä. Libby kysyy nyt itseltään ensi kertaa: mitä surmayönä oikeasti tapahtui? Veli oli kyllä hurjapäinen, mutta kykenisikö hän murhaan?


Elämässään ajelehtiva Libby on romaanin päähenkilönä suorastaan rasittava, sillä kyynisyys ja itseinho suorastaan vyöryvät lukijan päälle, mutta varsin näppärästi Flynn saa lukijan kuitenkin kiinnostumaan Libbyn tarinasta ja siitä, mitä loppujen lopuksi oikein tapahtuikaan maatilalla Libbyn lapsuudessa.

Teoksessa on takautumia 1980-luvulla tapahtuneeseen veritekoon ja sen taustoihin, ja vaikka Flynn aika ajoin venyttääkin tarinan uskottavuutta äärirajoille asti on Libbyn hahmossa silti sellaista kiehtovuutta, joka tarraa lukijaan. Se että elämässään säikähtänyt Libby lopulta uskaltaa hitusen kurkistaa suojakuorestaan ulospäin, siinä on loppujen lopuksi sellaista suurenmoista inhimillisyyttä joka kantaa kaiken kyynisyydenkin keskellä.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Robert Crais: Pommien enkeli

Robert Crais tehtailee kovaotteisia jännäreitä, mutta tässä kirjassa mennään jopa romantiikan suuntaan, vaikkakin Crais kyllä pysyttelee visusti erossa isommasta hempeilystä: Pommien enkeli (WSOY, 2001; suom. Arto Schroderus; ISBN 951-0-25903-9).

Kirjassa viritellään tiheätunnelmaista jännäriä, jossa paljastetaan lukijalle tapahtumia myös pahiksen näkökulmasta. Los Angelesin poliisin pommiryhmän etsivä Carol Starkey loukkaantui pahoin pommin räjähdettyä maanjäristyksessä kesken pommin purkutyötä.

Nyt Starkey on siirretty syrjään pommiryhmästä, mutta joutuu selvittelemään entisen kollegan kuolemaa pommin räjähdykseen. Oliko kyseessä sattuma, vai onko joku ottanut kohteekseen pommiryhmän poliisit? Ja kuka oikein on herra Punainen, johon johtolangat viittaavat?

Kirja on kirjoitettu hiukkasen kulmikkaasti, mutta tarina toimii melko näppärästi. Naispuolinen pommi-iskun traumasta kärsivä päähenkilö on epätavanomainen lähtökohta jännärille, ja Crais pystyy melko hyvin luovimaan tarinassa niin että uskottavuus jotakuinkin säilyy.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Scott Snyder: Amerikan vampyyri 2

Eikö vampyyriaiheisia sarjakuvia ole jo ilmestynyt tarpeeksi? No, ei tämä Scott Snyderin kirjoittama tarina nyt ihan vailla omaperäisyyttä ole, mutta samalla tavalla tämä ei puraissut kuin kirjasarjan ensimmäinen osa: Amerikan vampyyri 2 (Egmont, 2012; suom. Antti Poussa; ISBN 978-952-233-576-0). Kuvituksen ovat tehneet Rafael Albuquerque ja Mateus Santolounco.



Tarinassa selvitellään tapahtumia vuonna 1936 Las Vegasissa, jossa liittovaltion poliisit - ja heidän rekrytoimansa "hyvät" vampyyrit - yrittävät saada selvää kaupunkia vainoavasta väkivallantekojen sarjasta. Samalla palataan kirjasarjan edellisen osan tapahtumiin ja vieläkin kauemmas, siihen mistä Amerikan vampyyrit oikein saivat alkunsa.


maanantai 17. marraskuuta 2014

Manu Larcenet: Pieniä voittoja 3 - Millä on väliä

Jatkoin Manu Larcenetin sarjakuvakirjojen lukemista perä-perää, tarttuen kirjasarjan kolmanteen osaan: Pieniä voittoja 3 - Millä on väliä (WSOY, 2008; suom. Heikki Kaukoranta; ISBN 978-951-0-34523-8).



Olisi ehkä kannattanut pitää vähän väliä ennen tähän kirjaan tarttumista, mutta kovin pahasti ei kuitenkaan harmittanut, tarinassa on kirpeänkarheaa todellisuuden tuntua, kokemusta eletystä elämästä. Kirja kertoo parisuhteesta, lapsien saamisesta, elämän valinnoista, vauvakuumeesta, isäksi tulemisesta, ja myös kuolemasta.


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Manu Larcenet: Pieniä voittoja 2 - Elämän oppitunteja

Kyllä meitä sarjakuvien ystäviä hellitään kun tarjolla on tämmöisiä kirjoja kuten Manu Larcenetin kertomus valokuvaajasta joka yrittää elää elämäänsä vaikka miten takkuiselta tuntuisi: Pieniä voittoja 2 - Elämän oppitunteja (WSOY, 2007; suom. Heikki Kaukoranta; ISBN 978-951-0-33320-4). Helmetissä teos on saanut viisi tähteä (kuusi arviointia).



Tässä kirjasarjan toisessa osassa päähenkilö Marco palaa kotiseudulleen kuvaamaan sitä miten teollisuuden rakennemuutos on puraissut yhteisöön. Aikoinaan sai työmies olla työstään ylpeä, nyt työt ovat kadonneet muihin maihin ja ylpeyden on korvannut työttömyyden pitkä varjo. Mitä valokuvaaja voi tässä tilanteessa asian suhteen tehdä?


lauantai 15. marraskuuta 2014

Joann Sfar ja Lewis Trondheim: Dungeon zenith, Volume 1 - Duck heart

Joann Sfar ja Lewis Trondheim ovat tehneet sarjakuvakirjan, joka on Helmetissä saanut viisi tähteä (viisi arviointia), ja jos nyt tähtiä lähtisin kirjoille antamaan, melko lailla samalla linjalla olisin, sen verran vinon huumorin ystävä olen: Dungeon zenith, Volume 1 - Duck heart (NBM, 2003; käännös Joe Johnson; ISBN 978-1-56163-401-9).



Teoksen päähenkilö ei ole Aku Ankka, vaikka ankkahahmosta kyse onkin, sillä nyt ollaan vähemmän disneymäisen ja enemmän kieroutuneen huumorintajun maailmassa, jossa miekka ja magia -tyylinen kerronta kohtaa monenmoista nykypäivän ilmiötä kuten vaikkapa liikkeenjohdon muodikkaan ismit.



Ja mikä parasta, näitä kirjoja on ilmestynyt kokonainen pino, joten luettavaa riittää joksikin aikaa.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Marguerite Abouet: Aya - elämää Yop Cityssä

Luin tämän sarjakuvakirjan englanninkielisenä versiona, mutta lienee parasta laittaa tiedoksi että Marguerite Abouetin teos on myös suomennettu: Aya - elämää Yop Cityssä (Arktinen banaani, 2010; ISBN 978-952-5768-33-6). Kuvituksen on tehnyt Clément Oubrerie.



Kirja kertoo Norsunluurannikosta 1970-luvulla, jolloin talous kasvoi vauhdikkaasti ja kansainväliset vaikutteet tekivät Yopougonin kaupungista melkeinpä metropolin. Naisen asema vahvistui ja arkielämässä kohtasivat perinteisen kulttuurin arvot länsimaiseen ajatteluun.

Nostalgisuus on osa sarjakuvan viehätystä, se että jälkeenpäin tilanne muuttui ja Norsunluurannikko ajautui sotatilaan ja kaaokseen.


torstai 13. marraskuuta 2014

Robert Galbraith: Käen kutsu

Tämän Robert Galbraithin jännärin isoin juttu lienee nimimerkin takaa paljastunut kirjailija, mutta aika hyvin romaani toimii ihan itsenään, vaikka paikka paikoin olisi toivonut kuvailun tiivistämistä ja johdonmukaisempaa kerrontaa. Ei tämä hassumpi aloitus jännärien sarjalle kuitenkaan ole: Käen kutsu (Otava, 2014; suom. Ilkka Rekiaro; ISBN 978-951-1-28194-8).



Romaanin päähenkilö on Cormoran Strike, sotavammainen yksityisetsivä joka pärjäilee jotenkuten. Tutkittavakseen hän saa tapauksen, joka on jopa liiankin näppärä jännärin juoneksi, mutta varsin hyvin tarina kuitenkin on kirjailijan näpeissä:

Kun kaunis, ongelmien piinaama mallityttö putoaa lumen peittämältä parvekkeelta Mayfairissa, kaikki viittaa itsemurhaan. Veljellä on kuitenkin epäilyksensä, ja hän palkkaa yksityisetsivä Cormoran Striken tutkimaan tapausta. Strike on Afganistanin sodan sekä ruumiillisesti että henkisesti rampauttama veteraani, joka kamppailee saadakseen otteen elämästään. Uusi tapaus turvaa hänen taloudellisen toimeentulonsa, mutta vaatii myös veronsa: mitä syvemmälle Strike sukeltaa nuoren mallin mutkikkaaseen maailmaan, sitä synkemmäksi se paljastuu - ja sitä lähemmäs vaaraa hän itse joutuu...


Teoksessa pedataan jossain määrin ilmiselvää ihmissuhdekuviota tulevien romaanisarjan osien varalle, mutta epäilemättä kirjailijalla on monen monta käännettä suunnitteilla tulevan varalle. Jos kirjailija malttaisi tiivistää tekstiään ja vähentää kerronnan koukeroita, voi tästä romaanisarjasta tulla varsin mainio lisä yksityisetsivätarinoiden kovasti kilpailtuun genreen.

Laitoin teoksen seuraavan osan - Silkkiäistoukka - varaukseen saman tien tämän luettuani. Varauksia on 264, ja kestää aikansa ennen kuin jatko-osan saan käsiini, mutta se ei haittaa, hengähdystauko on tarpeen.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Harlan Coben: Lupaa ja vaikene

Harlan Coben pyörittää monimutkaista tarinaa jossa on paikka paikoin liiankin näppäriä juonenkäänteitä, siinä määrin että yllätykset syövät kiinnostusta kirjan ihmishahmojen ymmärtämiseen: Lupaa ja vaikene (Minerva, 2014; suom. Salla-Maria Mölsä; ISBN 978-952-492-847-2)..



Kun tartuin tähän jännäriin, tiesin että odotettavissa on monimutkaisia juonenkäänteitä, sillä sellaisia teoksen esittelytekstissä tarjoiltiin täkynä lukijalle:

Kun Jake Fisher tapaa Natalien, hänelle on alusta asti selvää, että tämän naisen kanssa hän haluaa elää loppuelämänsä. Rakkaudentäyteisen kesän jälkeen Natalie kuitenkin yhtäkkiä ilmoittaa menevänsä naimisiin toisen miehen kanssa. Natalie pakottaa Jaken lupaamaan, ettei tämä enää koskaan yritä ottaa yhteyttä tai lähde etsimään häntä. Jake pitää lupauksensa kuusi kaipuuntäyteistä vuotta. Nähdessään lehdessä Natalien aviomiehen muistokirjoituksen hän kuitenkin päättää lähteä tämän hautajaisiin tavatakseen Natalien uudelleen. Jaken järkytykseksi hautajaisista löytyvä miehen leski ei olekaan Natalie. Edes häistä, joihin Jake kuusi vuotta aiemmin osallistui, ei ole mitään merkintää kirkon kirjoissa. Nainen, joka särki hänen sydämensä, näyttää kadonneen maan päältä. Lupauksestaan huolimatta Jake ryhtyy etsimään Natalieta. Ja saa pian todeta, ettei suinkaan ole ainoa, joka tätä etsii. Jake ui petosten ja pelon verkkoon, jossa hän ei voi luottaa edes omiin muistoihinsa tai niihin ihmisiin, jotka hän luuli tuntevansa.


Helmetissä teoksen metatietoihin oli laitettu muun muassa "ikuinen rakkaus", ja siitähän tässä romaanissa periaatteessa on kyse, rakkaudesta joka kaiken kestää, vaikka minkälaisia valheita ja petoksia paljastuisikin. Mutta vähemmilläkin yllätyksillä olisi tässä pärjätty, nyt Jake ja Natalia hautautuvat tapahtumien vyöryyn ja jäävät piiloon, eivät tule uskottaviksi hahmoiksi.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Sophie Kinsella: Varsinainen talousihme

Jatkoin chick lit -kirjallisuuden lukemista tarttumalla Sophie Kinsellan romaaniin, jossa tarjoiltiin juuri sitä mitä kuvittelin tämän genren puitteisiin kuuluvan: Varsinainen talousihme (WSOY, 2008; suom. Ulla Selkälä; ISBN 978-952-459-834-7).



On liike-elämän huipulle noussut liikenainen, joka joutuu petoksen kierteeseen ja päätyy lopulta taloudenhoitajaksi nousukasmaiseen öykkäriperheeseen. Ja tietenkään hänellä ei ole minkäänlaisia valmiuksia toimia taloudenhoitajana, koska siivouksen ja ruoanlaiton on aina hoitanut joku muu hänen puolestaan.



Kohtalaista huumoria romaaniin on leivottu, eikä lukeminen nyt ihan pakkopullaa ollut, vaikka jälleen kerran koin olevani väärässä paikassa, ihan kuin olisin vahingossa eksynyt manikyyriin. Toisaalta Kinsella osaa kirjoittaa kohtalaisen hyvin, ja ennalta-arvattavasta juonesta huolimatta on mukaan tarttunut muutama aidosti näppärä huomio niin liike-elämän maailmasta kuin kotityön arjesta.

Ehkä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä voisi tarttua Kinsellan romaaneihin uudestaankin.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Charles Bukowski: Hollywood

Helmetissä tämä Charles Bukowskin romaani oli saanut vain kolme tähteä (kaksi arviointia), mutta oma arvioni olisi jossain neljän tai viiden tähden tuntumassa, jos nyt tälle viiltävän satiiriselle romaanille tähtiä haluaisi antaa: Hollywood (Canongate, 2007; ISBN 978-1-84195-996-2).



Teos kertoo Henry Chinaskista, Bukowskin alter egosta, joka saa romaanissa tehtäväkseen muuttaa omaelämänkerrallisen romaaninsa elokuvakäsikirjoitukseksi. Kuten arvata saattaa, elokuvan teossa on monta mutkaa, ja juonen käänteet ovat siinä määrin kummallisia että niitä ei uskoisi ellei kyse olisi elokuvan tekemisestä.



Wikipedia kertoo, että teos perustuu Bukowskin kokemuksiin Baarikärpänen-elokuvan käsikirjoittajana. Teos on omistettu elokuvan ohjanneelle Barbet Schroederille, joka esiintyy kirjassa nimellä Jon Pinchot. Romaanissa on tunnistettavissa olevia elokuvateollisuuden hahmoja, muun muassa pääosakaksikko Mickey Rourke ja Faye Dunaway, ranskalainen elokuvaohjaaja Jean-Luc Godard, saksalainen elokuvaohjaaja Werner Herzog sekä kirjailija Norman Mailer.

Elokuvateollisuuden todellisuus näyttäytyy romaanissa pähkähulluna, jopa siinä määrin kummallisena että Bukowskin aiempien omaelämänkerrallisia aineksia sisältäneiden romaanien juopotteluun vinksahtanut todellisuus tuntuu tämän romaanin jälkeen melkeinpä normaalilta. Mutta, sehän on vain elokuvaa.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Manu Larcenet: Päätä pahkaa

Manu Larcenet jatkaa Polza Mancinin tarinaa. Hän istuu edelleenkin poliisien kuulusteltavana, ja tilittää heille elämänsä käänteitä, mutta mikään kiire hänellä ei ole kertomisessa, vaan asiat käydään läpi pohjia myöten: Päätä pahkaa (WSOY, 2013; suom. Heikki Kaukoranta; ISBN 978-951-0-39896-8).



Tässä osassa Mancini kertoo poliiseille oleskelustaan mielisairaalassa, paosta yhteiskunnan ulkopuolelle, elämästä ulkona kaikesta, kaipuusta jonnekin muualle, irti elämästä.

Poliisit yrittävät ratkoa palapeliä, kysymystä nuoren naisen murhasta. Tarina hahmottuu vähän kerrallaan, mutta lopullinen totuus odottaa vielä paljastumistaan.

Päähenkilö on massiivisen lihava mies, joka on käyttäytymiseltään arvaamaton ja monessa mielessä inhottava, mutta kaikesta huolimatta tarina vetää mukaansa, lukija joutuu kohtaamaan sellaisen näkökulman yhteiskuntaan joka yleensä on piilossa, jossain arkitodellisuuden ja juhlapuheiden tuolla puolen.


lauantai 8. marraskuuta 2014

Manu Larcenet: Pyhän diilerin ilmestys

Massiivisuus on se sana joka ensimmäisenä tulee mieleen tästä Manu Larcenetin sarjakuvakirjasta, teossarjan toisesta osasta, enkä tarkoita päähenkilön massiivisuutta, vaan teoksen tarinan suurta kaarta, ja sen raskassoutuisia syvälle luotaavia elementtejä, joissa kuitenkin on huikean kirkkaita oivalluksia: Pyhän diilerin ilmestys (WSOY, 2012; suom. Heikki Kaukoranta; ISBN 978-951-0-39234-8). Sarjakuvan on tekstannut Mika Lietzén.



Pyhän diilerin ilmestys sai Grand Prix RTL -sarjakuvapalkinnon joulukuussa 2011. Lire-kirjallisuuslehti valitsi sen vuoden parhaaksi sarjakuvaksi.

Kiertolaiselämää elävä päähenkilö Polza Mancini jatkaa kiertolaiselämää, murtautuen tyhjinä oleviin taloihin, kunnes hän törmää toiseen laitapuolen eläjään, joka pyörittää elannokseen huumekauppaa. Tästä kahden yhteiskunnasta erkaantuneen ihmisen kumppanuudesta kasvaa draama, jossa on moninkertaisen murhenäytelmän ainekset.


perjantai 7. marraskuuta 2014

Franquin: Passipoliisin painajainen

Franquinin kirjoittamat ja piirtämät Niilo Pielinen -tarinat hykerryttävät, vaikka niitä olenkin ehkä jo turhan monta perä-perää kirjastosta lainannut. Mutta mukava humorististen tarinoiden kokoelma tässäkin on kyseessä: Passipoliisin painajainen (Semic, 1997; suom. Antti Marttinen; ISBN 951-876-143-4).



Niilo Pielinen saa edelleen toimistotyön sekasortoon kummallisilla keksinnöillään ja päähänpistoillaan, joissa riittää oivalluksia. Tosin kieltämättä yliannostuksen vaara uhkaa, jos näitä sarjakuva-albumeita kovin monta peräkkäin lähtee lukemaan.


torstai 6. marraskuuta 2014

Fabien Vehlmann: Varokaa Zorkoneita

Fabien Vehlmann on kirjoittanut tarinan ja Yoann piirtänyt tämän sarjakuvan, jossa Piko ja Fantasio saavat zorkonit kiusakseen, sillä jälleen kerran keksinnöt riistäytyvät keksijänsä käsistä: Varokaa Zorkoneita (Egmont, 2011; suom. Emilia Melasuo; ISBN 978-952-233-453-4).



Löysin nämä Piko ja Fantasio -tarinat aivan vastikään, ja ihan mukavaa luettavaa näistä löytyy, mutta luulenpa että tarinat iskevät vielä paremmin vähän nuorempiin lukijoihin, sellaisiin joiden mielikuvituksen rajat eivät niin äkkiä tule vastaan kuin aikuisemmalla iällä. Mutta mainioita seikkailuja tästä kirjasta kyllä löytyy, nykyään muutenkin suosiossa olevien zombi-tarinoiden hengessä.


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Antti Salminen: Lomonosovin moottori

Antti Salminen tarjoilee fragmenttien kokoelman, jossa limitetään tieteiskirjallisuuden teemoja kokeelliseen kirjallisuuteen, välillä runoutta muistuttavaan kerrontaan: Lomonosovin moottori (Poesia, 2014; ISBN 978-952-305-004-4). Piirrokset on tehnyt Johan L. Pii.



Tapahtumat sijoittuvat tutkimusasemalle Novaja Zemljan tietämissä, mutta teoksen maantiede kuten koko tarina on häilyväistä, epätodellisen tuntuista, ikään kuin koko todellisuus olisi nyrjähtänyt uuteen asentoon. Omaperäinen ja erikoinen on tämä teos, mutta oma kykyni hahmottaa kokonaisuutta herpaantui jossain vaiheessa, enkä jaksanut urakkaa loppuun saakka.


tiistai 4. marraskuuta 2014

Okamoto Kido: The curious casebook of inspector Hanshichi - detective stories of old Endo

Okamoto Kido kirjoitti suositun salapoliisitarinoiden kokoelman Hanshichi torimonochô, josta on käännetty englanniksi 14 tarinan kokoelma, ja tätä Ian McDonaldin käännöstyötä voi pitää suurenmoisena saavutuksena: The curious casebook of inspector Hanshichi - detective stories of old Endo (University of Hawai'i Press, 2007; ISBN 978-0-8248-3100-4).



Tarinoissa ikään kuin luodaan uudestaan japanilaiseksi todellisuudeksi Sherlock Holmesin seikkailuja muistuttavien tarinoiden maailma, mutta kokonaan uudella tavalla ajateltuna ja kirjoitettuna. Alkukieliset kertomukset ovat ilmestyneet vuosina 1917-37, ja niitä on japanissa jäljitelty myöhemmin suuressa määrin, vaikka tarinat ovat itsessäänkin pysyneet suosittuina.

Tapahtumat on sijoitettu 1800-luvun Japaniin, Edo-kauden lopulle ja nykyisen Tokion syntymisen ajankohtaan. Vanha feodaalinen järjestelmä on edelleen voimissaan, mutta muutosten aika on ovella.

Päähenkilö on vanha poliisimies, joka kertoo nuorelle tuttavalleen kummallisista rikoksista, joita hän aikoinaan selvitti, tuoden esille japanilaisen kulttuurin monia eri kerrostumia. Kiinnostavinta tarinoissa on tunnelma, rauhallinen tarinointi jossa mennyttä aikaa katsotaan toisenlaiseksi muuttuneen Japanin perspektiivistä.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Charles McCarry: Syksyn kyynel

Charles McCarryn kirja löytyi kirjaston kierrätyskirjojen hyllystä, ja pian sen sinne myös palautin, ilman että teos olisi herättänyt sen kummempia tuntemuksia: Syksyn kyynel (Otava, 1975; suom. Anja Haglund; ISBN 951-1-02111-7).



Kirja oli ilmestyessään (vuonna 1975) hyvinkin suosittu, sillä McCarry punoo teoksessa kiehtovan tarinan siitä miten John F. Kennedyn salamurha tapahtui ja ketkä olivat sen taustalla. Teoksen päähenkilö on salainen agentti Paul Christopher, joka keskittyy pikemminkin ajatustyöhön kuin toimintaan, mutta on tästä huolimatta erittäin kovaotteinen toimija, ja pyörittää agenttikuvioita joissa heikkohermoisempi lukija ei meinaa pysyä perässä.

Teoria Kennedyn salamurhan järjestämisestä on kohtalaisen heppoinen, mutta melkoisen määrän todistusaineistoa McCarry vyöryttää lukijan niskaan, mukaan lukien numerologiaan liittyviä faktoja, jolloin mennään pitkälle fiktion tuolle puolen. Mutta viihdyttävä tämä kirja aika ajoin kyllä oli.


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Sujata Massey: Rei Shimura ja Zen-temppelin arvoitus

Muistan että olisin joskus lainannut Sujata Masseyn dekkarin, mutta en muista tuliko se luettua. Tämä kirja löytyi kirjaston palautettujen teosten hyllystä: Rei Shimura ja Zen-temppelin arvoitus (Gummerus, 2007; suom. Titta Leppämäki; ISBN 978-952-459-771-5).



Kustantajan esittelyteksti kertoo kirjasta kaiken olennaisen:

Japanilais-amerikkalaisen Rei Shimuran unelmat ovat vihdoinkin käyneet toteen: hänellä on antiikkiliike Tokiossa ja rinnallaan seksikäs skottilainen juristipoikaystävä Hugh Glendinning. Mutta tasainen elämä ei ole Reitä varten. Rei tekee elämänsä huonoimmat kaupat maksaessaan huutokaupassa ylikovan hinnan harvinaisesta antiikkisesta lipastosta. Huijari, joka myi Reille väärennetyn tansun, löydetään kuolleena, ja Rei on jälleen kerran tahtomattaan avannut varkauksien, murhien ja mysteerien Pandoran lippaan.


Vaikka kirjalle ei Helmetissä ole annettu chick lit -määrettä, täyttää se melko lailla tämän lajityypin määrittelyn, ja lisäksi kirja on melkoisen laimea, muistikuvani siitä ovat hataria. Zen-temppelissä tapahtui monenlaista jännittävää, mutta kirja ei oikein napannut lukemaan.

Tapahtumia on paljon, mutta melkoisen tarkoituksettomalta tuntui tämä kulkeminen paikasta toiseen, ja vaikka japanin kulttuurin voisi ajatella olevan tämän kirjan keskeinen houkutin, tuntui siltä kuin kirjoittaja ei olisi kovinkaan perillä japanilaisesta todellisuudesta, tai ainakaan kykenisi tätä erityisen elävästi kuvaamaan.