sunnuntai 31. elokuuta 2014

Grant Morrison ja Sean Murphy: Joe the barbarian

Grant Morrison ja Sean Murphy ovat kirjoittaneet vallan ihmeellisen sarjakuvan lapsen mielikuvituksen voimasta. Tavallinen ympäristö ja lapsen lelut saavat aivan uudenlaisen merkityksen: Joe the barbarian (DC comics, 2011; ISBN 978-1-4012-2971-9).



Kirjan päähenkilö Joe kärsii tyypin 1 diabeteksesta, ja kun hänen verensokeriarvonsa äkisti putoaa, saa hän kohtauksen jossa mielikuvitus ja todellisuus sekoittuvat. Lukija jännittää sekä todellisen että kuvitellun taistelun tulosta, sitä miten Joe selviää kohtauksestaan ja miten mielikuvituksen luomassa tarinassa puolestaan käy.



Teoksen piirrosjälki on loistavaa, sellaista kynän ja värin käytön taidetta josta nauttii jo sinällään, ja lisäksi tarinalle on annettu tilaa, eikä pilattu sitä suoraviivaisella toiminnalla vaan sallittu mielikuvitukselle tilaa, myös lukijan osalle.

lauantai 30. elokuuta 2014

Scott Snyder, Stephen King, Rafael Albuquerque ja Dave McCaig: Amerikan vampyyri 1

Scott Snyder ja Stephen King ovat kirjoittaneet tämän 1920-luvun Amerikkaan sijoitetun vampyyritarinan, jonka piirtäjänä on Rafael Albuquerque ja värittäjänä Dave McCaig: Amerikan vampyyri 1 (Egmont, 2011; ISBN 978-952-233-408-4).



Kannessa oleva Stephen Kingin nimi oli varmaankin se syy, joka sai sarjakuvakirjaan tarttumaan. Tarina limittää yhteen monia erilaisia tyylilajeja, muun muassa salapoliisitarinaa ja länkkäriä, mutta jotenkuten tämä soppa kuitenkin toimii, yllättävistä aineksista huolimatta, tai ehkä juuri niiden ansiosta.


perjantai 29. elokuuta 2014

Scott Snyder, Scott Tuft ja Attila Futaki: Severed

Scott Snyder ja Scott Tuft ovat kirjoittaneet ja Attila Futaki piirtänyt tämän ihmissyönnistä kertovan kauhusarjakuvan, jonka tapahtumat on sijoitettu 1910-luvun Amerikkaan: Severed (Image Comics, 2013; ISBN 978-1-60706-715-3).



Kirja kertoo kotoaan karkaavasta ja isäänsä etsimään lähtevästä 12-vuotiaasta Jack Garronista, joka tapaa leveästi hymyilevän kiertelevän myyntimiehen, jonka hammasrivin piilossa lymyilevät terävämmät hampaat joilla hän syö pikkulapsia.



Kauhutarinana tämä sarjakuva tuntuu tyhjältä, tarkoituksettomalta, mutta piirrosjälki on kieltämättä omaperäisenä hohtavaa, sen ansiosta sarjakuva tuli katsottua läpi vaikka itse tarinasta ei juuri mitään jäänyt mieleen.

torstai 28. elokuuta 2014

Jason Aaron ja R. M. Guéra: Scalped 1 - Indian country

Jason Aaron on kirjoittanut ja R. M. Guéra piirtänyt tämän sarjakuvan, joka sijoittuu Yhdysvaltojen intiaanireservaattiin, jossa gansterit pitävät valtaa ja uhkapelikasinoilla tehdään rahaa: Scalped 1 - Indian country (DC Comics, 2007; ISBN 978-1-4012-1317-6).



Teos kertoo Lakota-intiaanien elämästä reservaatissa, kuvaten sekä ankeaa nykypäivää että vuosikymmenten takaisia kahinoita valtaapitävien kanssa. Päähenkilö on FBI:n agentti, joka solutetaan reservaatin korruptoituneisiin poliisivoimiin, tavoitteena saada riittävästi todistusaineistoa gansteripomon saamiseksi telkien taakse.



Piirrosjäljen rosoisuus istuu erinomaisesti rosoiseen tarinaan, jossa takautumien kautta puretaan päähenkilön perhetaustaa ja niitä syitä, minkä takia reservaatin intiaanit aikoinaan ajautuivat lainsuojattomiksi.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Gene Kurkijärvi: Kullervo

Gene Kurkijärvi on tehnyt Kalevalan Kullervo-tarinasta kyberpunkia muistuttavan sarjakuvan. Kalevalamittaisuus on kirjoitettu pääkaupungin puhekielenä, mutta teos sisältää myös Kullervo-runoelman tekstin: Kullervo (Like, 2009; ISBN 978-952-01-0304-0).



Teoksen piirrosjälki on paikoin oikeinkin komeaa, mutta tarinana tämä teos ei lähde lentoon, jää auki miksi kirja on tehty. Jonkinlainen sormiharjoituksen fiilis tästä tuli, vaikka kieltämättä kyberpunk ei sinällään huono lähtökohta ole Kalevalan uudelleen tulkitsemiselle.


tiistai 26. elokuuta 2014

Nick Spencer ja Joe Eisma: Morning glories - Volume 4, Truants

Nick Spencerin kirjoittama ja Joe Eisman piirtämä sarjakuva tuntuu olevan itsetarkoituksellisen arvoituksellinen, enkä tästä neljännestäkään osasta osaa sanoa kannattaako tämän lukemista jatkaa vaiko ei. Mutta luetuksi tämä joka tapauksessa tuli: Morning glories - Volume 4, Truants (Image Comics, 2013; ISBN 978-1-60706-727-6).



Tässä kirjassa ei vastata yhteenkään sarjan aiemmissa osissa heränneisiin kysymyksiin, mikä alkaa jo isossa määrin vaivata: mitä sarjakuvan tekijät oikeasti haluavat kertoa, jos mitään, ja miksi nämä kirjat on kirjoitettu? Tai onko kyse vain pinnasta, joukosta hahmoja joilla tekijät leikittelevät vailla sen syvällisempää kertomisen paloa?


maanantai 25. elokuuta 2014

Kati Kovacs: Karu selli

Olen ottanut asiakseni aika ajoin käydä läpi kirjaston sarjakuvakirjojen hyllyä, ja sieltä löytyi tämä mustanpuhuva Kati Kovacsin sarjakuvakirja rikoksesta ja sen syistä ja seurauksista: Karu selli (Arktinen banaani, 2005; ISBN 952-9809-92-1).



Teos kertoo äärimmäisestä mustasukkaisuudesta ja mielenterveyden ongelmista, siitä mitä ihmisten suhteiden sotkut voivat saada aikaan, ja miten kummallisia elämisen kiemurat aika ajoin ovat. Huumori on erittäin mustaa, mutta rosoisuudessaan tämä sarjakuva-albumi myös hymyilyttää, tässä ei tehdä ihmisistä pilkkaa vaan eletään kivussa mukana.


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Juha Vuorinen: Nokimusta seikkailu - salapoliisiromaani

Juoppohullun päiväkirjoista tunnettu Juha Vuorinen on kirjoittanut dekkareitakin, minkä huomasin kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä, ja pitihän tämä tarkistaa: Nokimusta seikkailu - salapoliisiromaani (Diktaattori, 2006; ISBN 952-5474-13-5).



Kirja on dekkarin parodia, ja tapahtumien käänteet ovat lievästi sanoen uskomattomia. Toisaalta Vuorisen dekkari muistuttaa eräiden suomalaisten dekkaristien tyyliä hämmentävänkin paljon, erityisesti siinä että aika ajoin Vuorinen kirjoittaa jo juoppuhullun päiväkirjoista tuttua moralisoivaa ja politisoivaa tekstiä joka sopisi hyvin netin keskustelupalstoille.

Mutta kieltämättä Vuorisen parodiassa on omaperäisyyttä, ja niinpä dekkari tuli luettua loppuun asti, ja loppuhuipentuma oli kohtalaisen pitkälle venytetty vitsi, voisi näin sanoa paljastamatta liikaa. Veijariromaaniksi tätä voisi sanoa, ja mustaa huumoria on roppakaupalla. Ei nyt ihan mahdottoman paska dekkari. Ja jatkoakin on tarjolla.

lauantai 23. elokuuta 2014

Abel Lanzac ja Christophe Blain: Ulkoministeriö - Diplomaattisia merkintöjä

Nimimerkki Abel Lanzac on käsikirjoittaja ja Christophe Blain piirtäjänä tässä ranskalaisessa sarjakuvassa, joka kertoo korkean tason ulkopoliittisista kiemuroista: Ulkoministeriö - Diplomaattisia merkintöjä (WSOY, 2012; suom. Saara Pääkkönen; ISBN 978-951-0-38610-1).



Nimimerkin Abel Lanzac takana on Ranskan ulkoministeriössä palvellut virkamies Antonin Baudry, ja teoksen päähenkilön esikuvana puolestaan on Ranskan entinen ulko-, sisä- ja pääministeri Dominique de Villepin.



Luin ensin jälkimmäisen teoksen, Diplomaattisia merkintöjä 2, ja vasta sitten tämän ensimmäisen teoksen. Kovin syvälliseksi kumpaakaan sarjakuvakirjaa ei voi sanoa, mutta kieltämättä moneen otteeseen hykerryttää poliittisten kiemuroiden kummallinen logiikka.



Ministerin lähipiirissä on rankkaa, varsinkin kun ministerin ajatuksenjuoksusta ei oikein ota selvää. Juoksemista ministeri harrastaa muutenkin, ei pelkästään rynnätessään palaverista ja paikasta toiseen. Jossain määrin tulee mieleen Suomessa vaikuttava poliitikko jonka tyylissä on yhtäläisyyksiä.

perjantai 22. elokuuta 2014

David Baldacci: Deliver us from evil

En tiennyt että tämä David Baldaccin jännäri on jatko-osa teokselle The Whole Truth, jota en ole lukenut, ja siksi teoksen päähenkilöiden taustoitus jäi vähän ohueksi, eikä itse tarinakaan kovin kummoinen ollut: Deliver us from evil (Macmillan, 2010; ISBN 978-0-230-74668-8).



Kirjassa jahdataan kansainvälistä rikollista Evan Walleria Ranskan Provencessa, jonne hän on tulossa viettämään lomaansa. Toisistaan tietämättä Wallerin kannoilla on kaksi eri ryhmää, jotka sekaantuvat toistensa tekemisiin, ja siitäpä sitten sotkuja syntyykin.

Romaanissa olisi ollut aineksia jopa komedialliseen käsittelyyn, mutta kovin vakavamielisesti Baldacci tätä sattumusten kavalkadia kuvaa, eikä tarina muutenkaan ottanut tulta alleen. Perusjännäri.

torstai 21. elokuuta 2014

Stephen Hunter: I, sniper

Stephen Hunter on Pulitzer-palkittu elokuvakriitikko, ja aseiden omistamisen puolestapuhuja, ja mikäs tähän teemaan paremmin sopisi kuin romaani joka kertoo Vietnamin sodan veteraaneista ja tarkka-ampujista: I, sniper (Pocket Books, 2010; ISBN 978-1-84739-911-3).



Toimintapläjäyksen juoni oli siinä määrin unohdettavissa oleva, että piti oikein tarkistaa tätä kirjoittaessa mistä teoksessa olikaan kyse. Lähtökohtana on se, että sala-ampuja surmaa lukuisia 1960-luvun sodanvastaisen liikkeen johtohahmoja, ja teoista epäillään "Amerikan kuuluisinta tarkka-ampujaa".

Teoksen juoni on kaiken kaikkiaan aika uskomaton, sillä tarinassa pidetään tarkka-ampujia suurina sankareina ja rohkeuden perikuvina, aseenkanto-oikeuden puolustamisen näkökulmasta lähtien. Romaanissa surmataan Vietnamin sodan vastustajia, ja suorastaan mässäillään kuvauksilla siitä mitä ihmiskehoon osuva tarkka-ampujan luoti saa aikaan.

Joka tapauksessa on jatkossa hyvä tietää, että tämä soppa on lähestulkoon lukukelvotonta.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Machado de Assis: Bras Cubasin kuolemanjälkeiset muistelmat

Vuonna 1839 syntynyttä Machado de Assisia pidetään Brasilian merkittävimpänä kirjailijana, joka kuitenkaan elinaikanaan ei ollut suosittu Brasilian ulkopuolella. Muun muassa José Saramagon sanotaan olleen kirjailijan ihailija. Varsin mainio on tämä romaani, joka kerrontatavaltaan tuntuu ajattomalta: Bras Cubasin kuolemanjälkeiset muistelmat (Love kirjat, 1991; suom. Hilkka Mäki; ISBN 951-8978-16-6).



Kirja kertoo juuri siitä mihin sen nimi viittaa, Bras Cubas -nimisen miehen elämästä, lapsuudesta ja suvun aiemmasta historiasta alkaen. Mitenkään mukava tyyppi ei kirjan päähenkilö ole, pikemminkin tässä kerrotaan tarinaa henkilöstä joka osasi käyttää tilaisuuksia hyväkseen oman etunsa ajamiseen, jotta voisi elää rempseää elämää erityisesti laiskottelun ja lorvimisen teemoissa, puhumattakaan siitä että päähenkilö itse on hyväksikäytön kohde esimerkiksi suoltaessaan lahjoja naisystävälleen.

Romaanin juju on siinä, että tarinan kertoja, tarinan nimellinen päähenkilö kuolemansa jälkeen, puhuttelee lukijaa hyvin tuttavallisesti, ikään kuin olisi perhetuttu tai vieläkin läheisemmissä suhteissa lukijaan. Tämä jutustelu on mainiota pohdintaa romaanin luonteesta ja ylipäänsä fiktiivisen tekstin uskottavuudesta.

Rivien välistä on luettavissa kritiikkiä niin tuonaikaista yhteiskuntaa kuin senaikaisia ajattelutapoja kohtaan, kuitenkin humoristisesti ymmärtäen mistä nämä kulttuuriin sidotut käyttäytymismallit ovat peräisin.

tiistai 19. elokuuta 2014

Ted McKeever's Meta4 - the complete series

Kuvittelin että tämä sarjakuva olisi tavanomainen tieteiskirjallisuuden teemoja varioiva toimintapläjäys, mutta tipahdinkin keskelle outoa todellisuutta jossa kuviteltu ja vielä kummallisempi kohtaavat, eikä lukija voi tietää mistä tässä on kyse, jos mistään, sen kummemmasta kuin olemassaolon perimmäisistä kysymyksistä: Ted McKeever's Meta4 - the complete series (Image comics, 2011; ISBN 978-1-60706-383-4).



Kirja on kertovinaan avaruudesta maahan palanneesta astronautista, tai ainakin astronautin pukuun pukeutuneesta miehestä, tai ehkä tämä kaikki on kuvitelmaa, tai pikemminkin hallusinaatiota ja muistinmenetystä, jonkinlaista vääristynyttä unennäköä. Tulkintoja voi esittää loputtomiin.


maanantai 18. elokuuta 2014

Ivey Eowyn: Lumilapsi

Jotkut kirjat ovat sellaisia, että ne jäävät mieleen, vaikka loppujen lopuksi tarina ei kovin ihmeellinen ole, moneen kertaan kerrottu ja luettu. Jotain kummallisen mieleenpainuvaa tässä kirjassa on, Ivey Eowynin romaanissa lapsettomasta pariskunnasta ja lapsesta, joka ilmaantuu heidän elämäänsä: Lumilapsi (Bazar Kustannus Oy, 2014; suom. Marja Helanen; ISBN 978-952-279-183-2).



Kirjan päähenkilöt Jack ja Mabel ovat muuttaneet uudisasukkaiksi Alaskaan, mutta elämä on kovaa. Jack raataa maataloustöissä ja Mabel kärsii yksinäisyydestä, jota varjostaa lapsettomuus, se että elämällä ei tunnu olevan merkitystä.

Kun sitten pihapiiriin ilmestyy keskellä ankaraa talvea tyttölapsi, aivan yksin, seuranaan vain metsän eläimet, muuttuu Jackin ja Mabelin elämä. Onko kyse vain kuvitelmasta, siitä että mielenterveys on vaarassa murtua keskellä erämään yksinäisyyttä? Vai onko tyttö todellinen, ja jos niin on niin mistä hän on peräisin ja minne hän katoaa kesän ajaksi?

Tarina yhdistelee realistista kerrontaa ja sadunomaista fantasiaa siihen tapaan, että kirjan voi lukea kahdesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin kirjaa voi pitää romaanina jossa kuvataan yksinäisyyden vaikutusta ihmiseen ja sepitettyjen tarinoiden kykyä auttaa kohtaamaan Alaskan ankarat olosuhteet. Toisaalta kirjaa voi lukea myös satuna, jossa maaginen tunkeutuu ihmisten arkeen, ilman että tapahtunutta voi selittää tai ymmärtää.

Joka tapauksessa tämä on kirja joka jäi mieleen eikä helposti unohdu. Jack ja Mabel tuntuvat tosilta ihmisiltä ongelmineen ja kuvitelmineen siitä millaista elämän tulisi olla.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Ian Rankin: Lankeemuksia

En ollut vähään aikana lukenut Ian Rankinin romaaneja, mutta kovin tutulta ja voisi sanoa kotoisaltakin tuntui heti kun tähän romaaniin tartuin: Lankeemuksia (Blue Moon, 2010; suom. Ulla Ekman-Salokangas; ISBN 978-952-5410-61-7).



Rankinin dekkareiden päähenkilö John Rebus on monessa mielessä poliisisarjojen perussankari, jonka yksityiselämä on solmussa, alkoholi aiheuttaa ongelmia ja suhteet esimiehiin ovat pahasti rikki. Mutta kerta kerran jälkeen Rebus harhailee kohti arvoituksen ratkaisua, monen mutkan kautta, ja tästä lukija tykkää.

Otetaan tähän vielä ote teoksen esittelytekstistä:

Opiskelija katoaa Edinburghissa. Juttuun liittyy pienessä ruumisarkussa oleva nukke. Ja roolipeli verkossa. Komisario John Rebus tarttuu arkkuun, joka tuo hänen mieleensä vastaavat tapaukset kaukaa 1830-luvulta. Rikoskonstaapeli Siobhan Clarke jää koukkuun salaperäisen Quizmasterin verkossa antamiin arvoituksellisiin vihjeisiin. Apulaispoliisipäällikkö ei ole tapahtumien kulusta mielissään, ja sekä Rebusin että Clarken ura joutuu katkolle, eikä henkikään ole turvassa...


Teoksen historialliset viittaukset istuvat varsin hyvin tarinaan, vaikkakaan ihan loppuun asti teoksen uskottavuus ei kanna. Mutta hyvä perusdekkari tämä on, siinä määrin että varmaan tulee Rebus-dekkareihin palattua uudelleen, kunhan pidän ensin vähän taukoa.

lauantai 16. elokuuta 2014

Francois Schuiten: Kaunokainen

Francois Schuiten sekoittaa tässä sarjakuvakirjassa faktaa ja fiktiota, ja kertoo tarinan höyryveturista nimeltä "12", joka oli aikansa tekniikan taidonnäyte mutta jäi sitten kehityksen jalkoihin: Kaunokainen (Arktinen Banaani, 2012; suom. Kirsi Kinnunen; ISBN 978-952-270-062-9).



Teoksen vaihtoehtoisessa historiassa rautatieliikenteelle tapahtuu paljon suurempia muutoksia kuin todellisuudessa tapahtui, mikä luo sarjakuvaan suurta dramatiikkaa, kun sekä junat että junanraiteet jäävät pois käytöstä muuntyyppisten liikenneratkaisujen tieltä.

Teos kertoo niin höyryveturista kuin höyryveturin kuljettajasta, miehestä joka tuntee veturinsa pienimpiä yksityiskohtia myöten mutta jolle on vaikea kommunikoida ihmisten kanssa.

Tämä puhekyvyttömyys, suoraan sanoen syrjäytyminen ihmisen maailmasta, on epäilemättä teoksen varsinainen teema, mutta yhtä lailla teosta voi pitää kunnianosoituksena höyryvetureille, noille raiteiden työjuhdille jotka kuljettivat ihmisiä ja rahtia paikasta paikkaan vaikeissakin olosuhteissa.


perjantai 15. elokuuta 2014

Paul Torday: Light shining in the forest

Olen aiemmin lukenut yhden Paul Tordayn teoksen, Ventovieraan, ja tämä kirja tarttui mukaan kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä osin kirjoittajan nimen, osittain teoksen kiehtovan nimen vuoksi: Light shining in the forest (Weidenfeld & Nicolson, 2013; ISBN 978-0-297-86747-0).



Kirjassa on eräänlaista byrokraattista komediaa, sillä se kertoo englantilaisesta virkamiehestä Norman Stokoesta, joka saa itselleen komealta kuulostavan pestin, "Children's Czar", mutta juuri kun hän ehtii asemapaikalle, vaihtuu ministeriön johto ja Stokoe jää sivuraiteelle ilman luvattuja resursseja ja tarkempaa tehtävänantoa.

Eräs teoksen teemoista on metsänhoito ja metsurin työ, ja tässä Torday onnistuu tekemään jotakuinkin uskottavan vaikutuksen, mitä sitäkin voi pitää ammattikirjoittajan työnäytteenä.

Mutta varsinainen teoksen juoni on paljon hyytävämpi, kyse on kadonneiden lasten kohtalosta, siitä mitä pahimmillaan voi tapahtua. Metsän keskellä loistava valo ei tarjoa lohtua vaan kyse on päinvastaisesta asiasta, toivon menettämisestä, pahuudesta jossa ei ole enää mitään inhimillistä.

Kirja on kirjoitettu taitavasti, mutta tässä kävi samalla tavalla kuin aiemman Tordayn teoksen kanssa, en loppujen lopuksi pystynyt teoksesta pitämään, vaikka kieltämättä Torday osaa kirjoittaa, ja teoksen teema - jäljettömiin kadonneiden lasten kohtalo - on mitä tärkein. Mutta ihmiset jäivät etäisiksi ja jollakin tavalla kliinisesti kuvatuiksi, enkä osaa sanoa onko tämä tarkoituksellista.

torstai 14. elokuuta 2014

Solo - the deluxe edition

Tämä on melkoisen massiivinen teos, sillä kaksitoista sarjakuvantekijää sai kukin 48 sivun verran tilaa ja vapaat kädet käyttää hyväkseen DC Comics -kustantamon sarjakuvahahmoja. Tulos on soppa, joka joiltakin osin tuntuu suorastaan nerokkaalta, mutta pääosin kirja tuntui olevan supersankarihahmojen uudelleen lämmittelyä ilman sen kummempaa tarkoitusta: Solo - the deluxe edition (DC Comics, 2013; ISBN 978-1-4012-3889-6).



En ole erityisemmin perillä DC-kustantamon sarjakuvahahmoista, mutta teoksessa on kieltämättä melkoinen kavalkadi sarjakuvien tunnetuimpia hahmoja, supersankareista lännensankareihin ja kauhusta romantiikkaan. Teos lienee suunnattu sarjakuvien tosiharrastajille, itselleni tämä jäi pikaiseksi silmäilyksi, mitä nyt muutaman jakson luin kokonaan läpi.



Ai niin, laitettakoon tähän vielä lista sarjakuvantekijöistä jotka muodostavat teoksen "tekijätusinan":

Sale, Tim
Corben, Richard
Pope, Paul
Chaykin, Howard
Cooke, Darwyn
Bernet, Jordi
Allred, Michael
Kristiansen, Teddy
Hampton, Scott
Scott, Damion
Aragonés, Sergio
McCarthy, Brendan

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Ava McCarthy: Hide me

Ava McCarthy tarjoilee tietotekniikkaa hyväksikäyttävän jännärin, jossa punotaan suurisuuntaista kaappausta vedonlyönnin maailmassa, ja soppaan liittyy myös järjestäytyneen rikollisuuden rahanpesua: Hide me (Harper, 2011; ISBN 978-0-00-736388-9).



Teoksen päähenkilö on Henrietta ‘Harry’ Martinez, tietoturva-alan asiantuntija, joka palkataan selvittämään espanjalaista kasinoa uhkaavien rikollisten juonia.

Oli mukava huomata, että kirjoittaja tuntuu hyvinkin tietävän mistä tietotekniikassa on kyse, yrittämättä kuitenkaan briljeerata liikaa. Ja jännärin kuviot toimivat mukavan reipasotteisesti niin että yllätykset istuvat pakettiin ilman isompia uskottavuusongelmia.

Teos on kolmas jännäri sarjassa, ja sen verran mainio paketti tämä on että pistin Helmetistä lainaukseen sarjassa toisena ilmestyneen jännärin The insider. Ilmeisesti sarjan neljäs kirja on tekeillä, ja sen voisi lukea jahka teos ilmestyy.

tiistai 12. elokuuta 2014

Joann Sfar: Pikku Vampyyri menee kouluun

Lainasin tämän lastensarjakuvan Joann Sfarin nimen takia, sen verran kovan vaikutuksen hän on tehnyt sarjakuvantekijänä, eikä tarina pettänyt yhtään. Ja tyttärenikin piti teoksesta melkoisesti: Pikku Vampyyri menee kouluun (Arktinen banaani, 2004; suom. Kaisa Kukkola; ISBN 952-9809-89-1).



Ei tee mieli pilata hyvää tarinaa paljastamalla siitä liikkaa, sanottakoon vain että teos kertoo lapuudesta, kuolemasta, kaveruudesta ja kaikesta tämmöisestä sortumatta disneymäiseen siirappisuuteen.

Oikein mainio kertomus, jossa voi myös aistia toiseuden ja vierauden teemoja, kuvausta siitä millaista on tuntea olevansa erilainen olento kuin muut, ja samalla kuitenkin samanlainen.


maanantai 11. elokuuta 2014

Nick Spencer ja Joe Eisman: Morning glories, Volume 3 - P. E.

Jatkoin Nick Spencerin ja Joe Eismanin sarjakuvakirjojen lukemista lähestulkoon yhteen putkeen, nyt vuorossa on kolmas osa jossa paljastuu lisää ristiriitaisuuksia aiemmin kerrotun kanssa, sillä oikeastaan kukaan teoksen hahmoista ei ole sellainen kuin aluksi näytti: Morning glories, Volume 3 - P. E. (Image Comics, 2012; ISBN 978-1-60706-558-6).



Opiskelijoiden maailmaan sijoitettu fantasiatarina jatkaa aiemmalla fragmentaarisella kertomisen linjallaan, ja hiukan jo alkaa ärsyttää tämä palapeli, jossa lukuisa määrä henkilöhahmoja kohtaa toisiaan eri aikatasoilla ja eri näkökulmista kerrottuna. Mutta kieltämättä oma koukkunsa tällaisessa kerronnassa on.


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Nick Spencer ja Joe Eisman: Morning glories, Volume 2 - All Will Be Free

Nick Spencerin ja Joe Eisman sarjakuva jatkuu teossarjan toisessa osassa. Hiukan häiritsee se, että Rodin Esquejon tekemän kanskuvan piirrosjälki ei kovin hyvin vastaa varsinaisen teoksen sisältöä, mutta menee tämä näinkin: Morning glories, Volume 2 - All Will Be Free (Image Comics, 2011; ISBN 978-1-60706-407-7).



Sama katkelmallinen kertomisen tapa jatkuu tässä sarjakuvakirjassa, ja nyt käy ilmi että esitetyt tapahtumat eivät ole sitä miltä ne näyttivät, kun näkökulma vaihdetaan toiseksi. Tietynlainen epäluotettavan kertojan metodi tässä tarinassa tuntuu olevan käytössä, tai ehkä kyse on siitä että taustalla oleva tarina muuttuu koko ajan, kun sitä kerrotaan uudelleen ja uudelleen.

Jossain määrin hämmentynyt olo lukemisesta tuli, eikä vieläkään selvinnyt mihin suuntaan tarina on tästä kehkeytymässä. Henkilöitä on paljon, mikä jo sinällään asettaa haasteen niin kerronnalle kuin lukemiselle. Mutta luulenpa jatkavani kirjasarjan kanssa tästä eteenkin päin.


lauantai 9. elokuuta 2014

Nick Spencer ja Joe Eisman: Morning glories, Volume 1 - For a better future

Nick Spencer on kirjoittanut ja Joe Eisma piirtänyt tämän sarjakuvan, jossa kerrotaan eriskummallisen sisäoppilaitoksen opiskelijoista ja heidän taustoistaan. Nopeasti käy ilmi, että oppilaitoksessa tapahtuu hyvinkin fantastisia asioita, ja tarina punoon yhteen sekalaisia säikeitä, yhdistellen eri aikatasoja: Morning glories, Volume 1 - For a better future (Image Comics, 2012; ISBN 978-1-60706-307-0).



Teoksen ilmeinen tyylikeino on juuri fragmentaarisuus, asiasta hypätään toiseen ilman sen kummempia selittelyjä, ja tämä tuntuu aika ajoin tarkoituksellisen rasittavalta.

Toisaalta tämä fragmenttien kudelma tekee sarjakuvasta potentiaalisesti kiinnostavamman kuin sen sisäoppilaitoskuvastosta voisi päätellä, ja lukija joutuu pohtimaan millainen kokonaisuus näistä palasista on rakentamassa, ja missä määrin tarinan osaset edes pitävät yhtä toisten osasten kanssa.


perjantai 8. elokuuta 2014

Vince Flynn: American assassin

Aika usein olen nähnyt Vince Flynnin kirjoja kirjaston palautettujen teosten hyllyissä, ja niinpä nappasin tämän teoksen luettavaksi, osin myös siksi että kannessa viitattiin Lee Childiin. Salamurhaajista tässä kerrotaan: American assassin (Simon & Schuster, 2011; ISBN 978-1-84737-654-1).



Tarina rullaa eteenpäin, tyylilajina "aivot narikkaat" -toimintapläjäys, ja teoksessa on mielenkiintoisia koukkuja poliittisen tason kovaan peliin, eli ihan yksisilmäiseksi ei teosta voi sanoa. Mutta päähenkilö Mitch Rapp on niin kirkasotsaisen täydellinen että pahaa tekee, ja rivien välistäkään ei juuri löydy kritiikkiä tätä väkivallan epävirallista virkamiestä kohtaan.

Terrorismin maailma ja Beirutissa tapahtuvat suurvaltojen vehkeilyt tuovat tarinaan tietynlaista ajankohtaisuutta, mutta enpä nyt tiedä tuleeko näihin Flynnin tuotoksiin uudestaan tartuttua.

torstai 7. elokuuta 2014

Franquin: Kehän kuninkaat

Lainattuani kirjastosta Zorbul-tarinoiden kokoelman laitoin varaukseen monta muuta Franquinin sarjakuvakirjaa, joista tämä osoittautui mainioksi kokoelmaksi, päähenkilöinä seikkaileva kaksikko Piko ja Fantasio: Kehän kuninkaat (Egmont, 2006; suom. Kirsi Kinnunen; ISBN 952-469-536-7).



En ollut näistä sarjakuvista aiemmin millään lailla tietoinen, ja aika on jossain määrin puraissut tarinoihin, nyt niissä on hiukan tahatontakin humoristisuutta, mutta varsin mainioita seikkailutarinoita nämä ovat, eikä seikkaileva kaksikko ole mitään supersankareita, mikä on mainio juttu sekin.


Sherwood Anderson: Pikkukaupunki

Sherwood Anderson oli kirjailijana itselleni vallan tuntematon, mutta jostain sain vinkin tästä teoksesta, ja niin mukavasti kävi että kirja löytyi Helmetistä, Pasilan kirjavarastosta: Pikkukaupunki (WSOY, 1955; suom. Leena-Maija Reunanen; kontrollinumero kr10207783).



Lainaan tähän Wikipediaa: "Sherwood Anderson (1876–1941) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan etenkin novelleistaan. Hän vaikutti suuresti aikansa kertomakirjallisuuteen, muun muassa Ernest Hemingwayn, William Faulknerin ja John Steinbeckin tuotantoon. Hänen tunnetuin teoksensa on novellikokoelman ja romaanin rajamailla liikkuva Pikkukaupunki (alkuteos Winesburg, Ohio)."

Teoksen tapahtumat sijoittuvat pieneen Winesburgin kaupunkiin 1800-luvun lopulla. Novellien päähenkilö on nuori sanomalehtimies George Willard, joka pääsee näkemään pikkukaupungin ihmisten elämää läheltä. Oikeastaan teoksen päähenkilö on pikkukaupunki eivätkä niinkään yksittäiset ihmiset.



Teos muistuttaa rakenteeltaan Mastersin Spoon River -antologiaa, ja vaikka proosateksti ei pystykään aivan yhtä tiheään ja ladattuun kerrontaan kuin Mastersin runot, Andersonin novellien kuvaus on yhtä lailla syvällistä, ihmisen todellista olemusta luotaavaa. Melkoinen aarre tämä teos on.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Brian K. Vaughan: Y - the last man 1, Unmanned

Brian K. Vaughan on kirjoittanut tarinan, jossa maailma ei ihan lopu, mutta melkein kuitenkin, kun kaikki miespuoliset ihmiset kuolevat ja vain naiset jäävät jäljelle. Tai oikeammin, yksi mies selviää hengissä ja yrittää ymmärtää, mitä tässä oikein tapahtui: Y - the last man 1, Unmanned (DC Comics, 2003; ISBN 978-1-56389-980-5).



Uskottavuudesta ei juuri voi puhua tämän kaltaisessa tarinassa, ja kaiken lisäksi juonessa on siinä määrin tarkoituksenhakuisia käänteitä, että vähältä piti etten jättänyt lukemista kesken. Loppuun tämä sarjakuvakirja kuitenkin tuli luettua, ja varasin kirjastosta teossarjan toisen osan, kaikkiaan kymmenestä teoksesta.


tiistai 5. elokuuta 2014

Tapio Laine: Vahingossa Vongoivalle

Tapio Laine muistelee vaelluksia Lapissa, Saariselän maastoissa vuosien ja vuosikymmenten aikana. Lapista kiinnostuneille teos on jo sinällään kiinnostava. Laine kertoo erityisesti Saariselän alueesta, sen kehittymisestä retkeilykohteena: Vahingossa Vongoivalle (Hipputeos, 2005; ISBN 952-5617-01-7).



Teos on melkoisen henkilökohtainen muistelmakirja. Lapista innostuneille teos tarjoilee sekä realismia - hyviä ohjeita vaikkapa eksymisen varalta - että eräänlaista menneiden aikojen nostalgiaa, kertomusta siitä millaista Saariselällä oli vaeltaa vuosikymmeniä sitten.


maanantai 4. elokuuta 2014

Lee Child: Never go back

Olen lukenut kaikki Lee Childin kirjoittamat Jack Reacher -jännärit, ja tämä on sarjassa jo kahdeksastoista. Kirjat toistavat samaa reseptiä, mutta toisaalta pakko on myöntää että kovaotteisten jännärien lajityypin Child hallitsee esimerkinomaisella tavalla. Ja nopeasti tuli tämäkin 518-sivuinen toimintapläjäys luettua: Never go back (Bantam Books, 2014; ISBN 978-0-553-82554-1).



Kahdessa aiemmassa romaanissa Reacher on matkustanut kohti Virginiaa, tapaamaan entisen sotilasyksikkönsä uutta komentajaa majuri Susan Turneria, jonka kanssa hän on ollut tekemisessä vain puhelimessa. Reacher piti Turnerin äänestä ja halusi tavata tämän.

Kun Reacher pääsee tukikohtaan, hänet värvätään välittömästi takaisin armeijaan, ja haastetaan sotilasoikeuteen vuosia sitten tapahtuneista rikoksista. Eikä Turneria näy missään.

Sankarimme pääsee jälleen kerran näyttämään kyntensä, ja onneksi tällä kertaa Reacher pistää kampoihin pikemminkin älynsä kuin nyrkkiensä avulla. Ihan parhaimpia Reacher-jännäreitä tämä ei ole, mutta kohtalaisen pikaruoka-annoksen Child tarjoilee.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

John Sandford: Naked prey

Tässä John Sandfordin jännärissä ei ollut oikeastaan muuta vikaa kuin se, että teos on kirjasarjan 14. osa, ja teoksessa oli aika paljon sellaista mikä viittasi sarjan aiempiin teoksiin. Mutta itse jännäri, joka kuvaa Minnesotan pohjoisosien elämää, ei hassumpi ole, ja vaikka henkilögalleria on isonpuoleinen, Sandford on sen verran taitava kirjoittaja että paketti pysyy tiiviisti kasassa: Naked prey (Pocket Books, 2004; ISBN 0-7434-6869-4).



Tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä, että kaksi ihmistä löytyy hirtettynä puusta. Toinen uhreista on musta mies ja toinen valkoinen nainen, joten tilanne on poliittisesti tulenarka. Yllätyksiä seuraa yksi toisensa jälkeen.

Rikoksia selvittelevä Lucas Davenport on poliittisesti hankalien tilanteiden ongelmanratkaisija, ja onneksi tässä tarinassa käytetään enemmänkin älyä kuin nyrkkejä. Tästä iso plussa.