torstai 7. marraskuuta 2013

Mauri Leivo: Nuuksio - miljoonan ihmisen erämaa

Mauri Leivon kirja on ilmestynyt jo kymmenen vuotta sitten, mutta huomasin sen olemassaolon vasta nyt. Olen kymmenen vuoden aikana kulkenut Nuuksiota pitkin poikin, ja täytyy sanoa että tästä kirjasta olisi ollut näillä kävelyillä paljon hyötyä ja iloa: Nuuksio - miljoonan ihmisen erämaa (Tammi, 2003; ISBN 951-31-2669-2).



Leivo on ottanut kirjan valokuvat ja kirjoittanut tekstejä muiden asiantuntijoiden kanssa. Tuloksena on vaikuttava kirja, jonka luvut esittelevät Nuuksiota kukin omasta näkökulmastaan. Teksteissä on jonkin verran toistoa ja päällekäisyyttä, mutta tämä rakenne toimii sinänsä hyvin, sillä tietystä teemasta, esimerkiksi hyönteisistä tai linnuista, ei nyt tarvitse metsästää tietoa useasta eri paikasta.

Nuuksion määritelmä riippuu määrittelijästä, ja Leivon rajaus siihen mitä alueita Nuuksion luontoon lasketaan mukaan on mielestäni oikein osuva. Olen kulkenut lasten kanssa erityisesti Tremanskärrin, Luukkaan, Pirttimäen ja Siikajärven suunnilla, ja vuoden 2013 kesällä myös Vaakkoissa ja Salmen ulkoilualueella.



Leivon kirjasta löytyi paljon vinkkejä paikoista joihin pitäisi tutustua, esimerkkinä Nuuksion suurin suo Soidinsuo, avosuo jota metsät kehystävät. Lisäksi pitäisi jossain välissä käydä tutustumassa Romvuoren ympäristöön, se on aina jäänyt tekemättä. Ja Sorlampi ympäristöineen on jäänyt pitkäksi aikaa huomiotta, edellisestä käynnistä taitaa olla jo kahdeksan vuotta.

No, tässä onkin jo muistilistaa tuleville Nuuksion visiiteille. Ja kirjan kuvaukset Nuuksion kallioperästä, kasvillisuudesta ja eläimistöstä olivat antoisia, ja omat kokemukset istuivat kirjan kertomaan oikein hyvin. Tässä mielessä kirjasta on hyötyä myös Nuuksioon jo tutustuneille, monesta asiasta löytyy sellaista tietoa jota ei ehkä tiennyt tarvitsevansakaan.



Vaikka teoksen sivumäärästä suuri osa on käytetty teksteihin, myös kirjan valokuvat ovat pätevää työtä. Valokuvat ovat realistisen oloisia luontokuvia jossa ei ole turhaan kikkailtu jälkikäsittelyn kanssa, niin että myös kuvattujen kohteiden ympäristö on tunnistettavissa. Hieno kokonaisuus.

2 kommenttia:

Alpo Tiilikka kirjoitti...

Minä pidän Vaakkoista. Pitkät tasaiset kallioharjanteet, jyrkät kallioseinämät, kauniit järvet ja salaperäiset suot alueen pohjoisreunalla. Kulkijoita ei ole paljon, koska alueella ei ole majaa tai muita palveluita.

Juha Haataja kirjoitti...

Juurikin näin. Kartalle on merkattu pari polkua, ja meneehän tuon alueen läpi 2000-reittikin, mutta silti hyvin vähän ihmisiä tänne eksyy, enemmänkin kävijöitä on tien eteläpuolella olevan järven rannalla.

Parilla ensimmäisellä kerralla oli ihan hukassa ja karttaa sai lukea tarkasti, mutta nyt parinkymmenen visiitin jälkeen alkaa kulkeminen jo sujua mukavasti, ja silti on aina uutta löydettävää. Mustikoitakin tuli täältä käytyä poimimassa kotitarpeiksi.