Cormac McCarthy osaa epäilemättä kirjoittaa, ja vaikka tässä romaanissa oli se ongelma että olin katsonut kirjasta tehdyn elokuvan, piti McCarthyn kerronta silti tiukasti otteessaan: Menetetty maa (WSOY, 2008; suom. Raimo Salminen; ISBN 978-952-459-876-7).
En kylläkään enää muistanut, ketkä esittivät elokuvan päärooleja, mikä oli hyvä sillä pystyin näin ollen paremmin itse hahmottelemaan sitä millaisia romaanin henkilöhahmot ovat. Suuria yllätyksiä elokuvaan verrattuna romaanissa ei ole, mutta se missä romaani toimii elokuvaa paremmin on amerikkalaisen elämänmuodon kriisiytymisen pohdinta.
Elokuvan pahis, tappaja joka ajaa takaa huumekauppiaiden rahat varastanutta miestä, on kirjassa abstraktimpi toimija kuin mitä elokuvasta muistelen, oikeastaan kyse on vertauskuvauksellisesta koston voimasta jonka kynsistä ei voi paeta.
Ja vanha sheriffi joka joutuu selvittelemään väkivallantekoja on romaanissa omalla tavallaan humaani ajattelija, joka elämänsä suurista pettymyksistä huolimatta on löytänyt eräänlaisen onnen, mutta samalla pohdiskelee sitä miten Amerikka on tuhoutumassa sisäiseen rappioon.
Helmet-järjestelmässä romaani oli saanut kolme tähteä (neljä arviointia), mitä pidän alakanttiin annettuna, arvostaisin tätä romaania kyllä neljällä tähdellä ellei enemmälläkin.
Tosin romaanille Veren ääriin, eli Lännen punainen ilta tämä teos kyllä häviää, mutta niin häviää merkittävä osa kaikista romaaneista, sen verran tiukasti McCarthy pääteoksessaan kirjoittaa. Eipä siltä, kyllä tämäkin romaani on omalla sarallaan kelpo työnäyte romaanitaiteessa.
Tekstit
he’s right
16 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti