Luulen kyllä lukeneeni jo aiemmin tämän Len Deightonin vakoilujännärin, mutta mitään tarkkaa muistikuvaa tapahtumista minulla ei ollut romaaniin tarttuessani: Berliinin peli (WSOY, 1985; suom. Erkki Hakala; ISBN 951-0-12758-2).
Romaani on kymmenenosaisen tarinan ensimmäinen osa. Samalla kyse on trilogian ensimmäisestä osasta, seuraavat osat ovat Meksikon erä ja Lontoon ottelu. Sarjassa on ilmestynyt kaikkiaan kymmenen romaania, kolme trilogiaa sekä lisäksi yksi romaani joka kertoo tapahtumista ennen muita romaaneja.
Deighton kirjoittaa sujuvasti, vaikka nykyisestä näkökulmasta kylmän sodan juonittelut tuntuvatkin suorastaan nostalgisilta. John le Carrén romaaneja luin aikoinaan hyvinkin hartaasti ja voi olla, että tämän Deightonin romaanin tuttuus johtuu niistä. Samankaltaista vakoilijoiden peliä tässä pelataan, tosin Deighton on suoraviivaisempi eikä yllä romaanillaan jopa korkeakirjallisiin ansioihin kuten le Carré.
Päähenkilö on Bernard Samson, joka tuntuu olevan kyllästynyt agenttitouhuihin, mutta ei niistä eroonkaan pääse. Jonkinlaista katu-uskottavuutta Deightonin kerronnassa kyllä on, vaikkakaan ehkä ei samanlaista syvällistä ymmärrystä niistä psykologisista kiemuroista joista tämän kaltaisessa erilaisten roolien esittämisessä on kyse kuin le Carrélla.
No, en kylläkään erityisemmin pettynyt, ja laitoin saman tien trilogian kaksi seuraavaa osaa varaukseen. Jonkinlaisen nostalgian vallassa näitä kirjoja lukee.
Tekstit
he’s right
10 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti