Mitenhän tämän selittäisi? No, Neil Gaimanin alkuperäinen romaani on ilmestynyt suomeksi nimellä Coraline varjojen talossa, mutta tässä on kyseessä teoksen sarjakuvaversio, kuvittajana P. Craig Russell: Coraline (Egmont, 2009; suom. Petri Silas; ISBN 978-952-233-066-6).
Sivuja kirjassa on 186, eikä sen lukeminen ihan hetkessä onnistu, jouduin jopa jättämään tarinan pariin otteeseen kesken hengähtääkseni välillä. Jos teoksesta jotain genre-nimitystä pitäisi käyttää, kaiketi kauhu olisi selkein määrittäjä, mutta toisaalta tässä on kyse myös lasten ja vanhempien suhteista, rinnakkaismaailmoista ja noituuden tematiikasta.
Ja vaikka kirjassa ei varsinaisesti mässäillä kauhulla tai väkivallalla, on tarina melkoisen hyytävä, siinä määrin että en tätä kyllä nuortenkirjallisuudeksi nimittäisi.
Pidin Russellin tavasta piirtää, siinä on ilmeikkyyttä ja herkkyyttä joka hyvin sopi tähän tarinaan, jossa hyvän sadun tapaan puhutaan samaan aikaan monella eri tasolla.
Tekstit
rakennan minä majani
17 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti