Ludovic Debeurme kertoo rankan kasvutarinan kahdesta erilaisesta perheestä ja kahdesta erilaisesta nuoresta, ja vaikka teemoiksi voisi sanoa anoreksian ja alkoholismin, kyse on paljon moniulotteisemman todellisuuden kuvaamisesta: Lucille (Top Shelf, 2011; ISBN 978-1-60309-073-5)
Kirja on tullut palkituksi kahteenkin kertaan vuonna 2007: Angloumême Essential Award ja René Goscinny Prize. Sivuja teoksessa oli 542, mutta luin sen e-kirjana ja sivumäärä tuntui vähäisemmältä, ehkä johtuen lukemisen erosta suhteessa painettuun kirjaan.
Helppo teos tämä ei ole, paikoitellen jopa piinallisen rehellinen, mutta toisaalta tässä on myös sellaista pohdintaa elämisen ehdoista että tuntuu kuin ihmisyyden perimmäisiä totuuksia lähestyttäisiin.
Debeurme piirtää jotenkin kulmikkaasti, mutta kuitenkin herkästi, ikään kuin tässä kynällä louhittaisiin totuutta graniitista. Tarinassa on kaksi nuorta, jotka elävät elämäänsä, ja jo miettii että kohtaavatko nämä kaksi elämän murjomaa nuorta ikinä toisiaan. Mutta niin tapahtuu, ja sen jälkeen avautuu ovia, toisia taas sulkeutuu.
Helpolla lukijaa ei päästetä, mutta toisaalta tässä ei myöskään kurjuudella sen kummemmin pröystäillä tai siinä piehtaroida. Elämä tarjoilee kitkerää todellisuutta, ja sen kanssa on opittava elämään, tai vain elettävä, päivä kerrallaan.
Tekstit
Jenni Haukio: Sinun tähtesi täällä
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti