Lee Child pistää Jack Reacherin tiukkaan paikkaan, keskelle Nebraskan pikkukaupunkia jota pitää kynsissään rikollisjoukkio. Ja kuten aina näissä kirjoissa, huonosti käy konnille: Worth dying for (Bantam Press, 2010; ISBN 978-0-593-06566-2)
Joku oli antanut kirjalle Helmetissä peräti viisi tähteä, eikä sitä voi kieltää etteikö Child osaisi kirjoittaa. Toinen juttu sitten on se, miten ja mistä aiheesta kirjoittaa.
Vaikka tämän teoksen luinkin läpi, tosin aikalailla tekstissä eteenpäin harppoen, aloin loppua kohden suorastaan inhota sitä miten Child perustelee omankädenoikeuden käyttöä. Mistä oikein johtuu tämä kiinnostus lain ottamiseen omiin käsiin, mikä yhä enemmän pistää silmään niin jännityskirjallisuudessa kuin elokuvissakin?
Ehkä kyse on siitä, että niin sanottu tavallinen ihminen kokee yhä mahdottomammaksi suhteensa valtakoneistoon, ja yhä enemmän tuntuu siltä että oikeutta koneistolta saa vain se jolla on rahaa, ja tässä oikeus tarkoittaa vapauttavaa tuomiota. Kun on valtaa ja rahaa, voi tehdä mitä tahansa.
Tähän Child iskee kirjoillaan, mutta loppujen lopuksi niiden sanoma tuntuu ikään kuin kääntyvän itseään vastaan.
Niin, ja se rikollisten hämäräperäinen toiminta jota Reacher alkaa selvittelemään ja sotkemaan osoittautui kerta kaikkiaan epämiellyttäväksi touhuksi. Luulin pitkään että huumeista tässä on kyse, kunnes kävi ilmi että jotain paljon, paljon pahempaa on tekeillä.
Mutta silti, onko perusteltua tarttua aseeseen ja sillä hoitaa päiviltä pahantekijät? Tällaisessa älyvapaassa fiktiossa asiat hoituvat kovin mutkattomasti kuntoon. Koko ajan yhä useammin tarjotaan oman käden oikeutta ongelmien ratkaisuksi kirjoissa ja elokuvissa, ainakin siltä tuntuu, mutta silti, pahalta tämä resepti maistuu.
Tekstit
he’s right
6 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti