Kristina Carlson: Hämärän valo

Kristina Carlson osaa kirjoittaa runoja, se tuli selväksi tästä kokoelmasta: Hämärän valo (Otava, 1986; ISBN 951-1-08562-X). Sivuja kokoelmassa on 106, eli se on varsin mittava, ja tyylilajejakin on monta, proosarunoihin asti.

Melko terävästi Carlson osaa sanoa, esimerkiksi tässä katkelmassa runosta:

Kaksi hullua samassa huoneessa.
Toinen hakkaa naulaa kanta edellä seinään. 
Toinen sanoo:
»Tuohan on toisen seinän naula.»

Tämä taas sai miettiväksi:

Puutarha, salainen. 
Siellä missä kerran kävit.

Tässä taas tuli ihan uusi tunnelma kokoukselle:

Miksi heti kyyristyt odottamaan
jumalten vihaa?
Monta murhetta pitää kokousta,
nyökyttelevät päitään. 
Kerrankin heillä on hyvä olla.

Tästä kokoelmasta pidin.