Sata Szymborskaa

Wislawa Szymborska (1923-2012) palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1996, eikä hän ollut jäänyt huomiota aiemminkaan. Tässä 185-sivuisessa kirjassa on kattava valikoima Szymborskan runoutta: Sata Szymborskaa (Like, 2005; 2. painos; suom. Martti Puukko ja Jarkko Laine; ISBN 952-471-562-7).

Szymborska teki vaikutuksen, mutta toisaalta monet runot tuntuivat sellaisilta että niiden aihepiiri ei minua puhutellut, vaikka sinänsä niihin sisältyvästä runoilijankyvystä ei jäänyt epäilystä.

Mutta sitten olivat ne runot, joihin palasin kerta kerran jälkeen, yrittäen ymmärtää mistä niiden teho oli peräisin. Tällainen oli runo "Ei mitään kahdesti", joka alkaa seuraavasti:

Mikään ei tapahdu kahdesti, ei toistu. 
Siksi synnyimme valmistautumattomina
ja kuolemme harjoitusta vailla.

Vaikka olisimmekin maailman koulun
typerimpiä oppilaita, 
emme kertaa
ainuttakaan talvea tai kesää.

Ainutkaan päivä ei toistu,
yksikään yö ei ole toisen kaltainen, 
ei ole kahta samanlaista suudelmaa
kahta samankaltaista katsetta silmiin.

Kyllä, runoilija jolla on kyky puhua, elämästä.