maanantai 24. joulukuuta 2012

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Aki Ollikaisen 139-sivuisesta romaanista oli tätä kirjoittaessa Helmetissä 730 varausta, kirjoja oli 214 kappaletta. Ja kyllä tämä kirja vaikutuksen tekee, suorastaan saa viiltämään sydänalassa, niin tiukasti Ollikainen kertoo tarinaansa suomalaisista, yhtä lailla kovaosaisista kuin hyvinvoivasta eliitistä: Nälkävuosi (Siltala, 2012; ISBN 978-952-234-089-4).


Teos on saanut Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon 2012, ja se nousi myös Finlandia-ehdokkaaksi. Niin, ja teos on esikoisteos Ollikaiselta. Melkoinen suoritus!

Kirja on historiallinen romaani, ja yhteiskunnalliseksi romaaniksikin sitä voisi sanoa, mutta ennen kaikkea kyseessä on tiivis tarina, joka pienoisromaanin sivumäärässä kasvaa romaanin mittoihin. Ajanjakso on 1860-luku, jolloin Suomeen iskivät katovuodet, ja henkiinjäämisestä tuli suurimmalle osalle suomalaisista arkipäivän taistelua.

Wikipedia kertoo ajanjaksosta näin: "Suuret nälkävuodet vuosina 1866–1868 olivat viimeisin laajamittainen nälänhätä Suomessa. Se oli tuhoisa väestökatastrofi, sillä nälkävuosien aikana kuoli kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä."

Nälän lisäksi kirja kertoo eriarvoisuudesta, siitä miten yläluokka touhusi omiaan, ja oli toimillaan (ja toimimattomuudellaan) epäilemättä osasyyllinen niihin seurauksiin joita katovuosi Suomessa sai aikaan.

Ei ihme että herraviha on sittemmin ollut keskeinen kantava teema suomalaisessa kirjallisuudessa, sillä on vankat perusteet historiassa. Tosin Ollikainen ei osoittele suoraan sormella, vaan kuvaa niitä erilaisia todellisuuksia joissa ihmiset 1860-luvulla elivät, ja saa lukijan ymmärtämään myös sitä väistämättömyyttä minkä elinolosuhteiden erot saavat ihmisissä aikaan, sen miten etuoikeutetut kuvittelevat olevansa oikeutettuja parempaan asemaansa, vaikka ihmisinä eivät ole yhtään sen kummempia vähempionnisiin verrattuna.

Hieno, vaikuttava, tiivis romaani Suomesta - elämästä 1860-luvulla ja yhtä lailla tänä päivänä.

... Ja samalla toivotan rauhaa ja onnea jouluksi blogin lukijoille. Hyvä on aika ajoin hiljentyä elämän perusasioiden äärelle.

Ei kommentteja: