Henriikka Tavi teki lastenrunokirjan osana kokeellista 12-runokirjaprojektiaan: Heinäkuu (Poesia, 2012; ISBN 978-952-5954-49-4). Kirjassa (58 sivua) on lasten piirroksia sekä runoja, jotka jollain tavalla liittyvät piirroksiin.
Lastenrunojen kirjoittaminen ei mitenkään helppoa ole, muutamat sen taitavat, ja meilläkin kotona lapset ovat kovasti viihtyneet erityisesti Kirsi Kunnaksen runokirjojen parissa.
Mutta aika ajoin on löytynyt myös lastenrunokirjoja, jotka jotenkin vain eivät toimi, joista puuttuu se lapsenomaisuus (ja sitä kautta erityinen syvällisyys) joka saa niin lapsen kuin aikuisenkin runoista kiinnostumaan.
Jotta en pitäisi tämän kirja-arvion lukijaa jännityksessä, lienee syytä todeta että Tavi yllätti: nämä lastenrunot oikeasti toimivat, niissä on sitä jotain joka saa hyvälle mielelle, samalla kun tuntuu siltä että tässä katsotaan maailmaa uuden ihmisen oudosta näkökulmasta.
Kyllä, ei hassumpaa. Ja kirjan lopussa vielä todetaan, että värityskirjanakin tätä kirjaa voi käyttää, kun kuvista puuttuu värit. Kirjaston kirjassa tätä ohjetta ei kylläkään voi noudattaa...
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti