Vuoren huipulle

Arne Dahlin tuotantoa kehutaan kovasti, ja mikäs siinä, mutta hänen dekkarinsa ovat jättäneet kylmän olon, ainakin tähän asti: Vuoren huipulle (Otava, 2005; suom. Kari Koski; ISBN 951-1-19865-3).

Tälläkin kertaa tuntuu siltä, että Dahlin jännäri uhkaa käydä ylikierroksilla, sillä aineksia on vaikka millä mitalla: huliganismia, itäeurooppalaisia rikollisia, poliittisia ääriliikkeitä ja vieläpä epäily että poliisien joukossa on joku joka vetää välistä.

Kirja kertoo poliisin niin sanotun "A-ryhmän" uudelleen muodostamisesta, aiemmin tapahtuneen katastrofin jälkeen. Mutta kun vankilassa tapahtuu räjähdys ja teollisuusalueelta löytyy rikollisjoukkioiden välienselvittelyn jäljiltä puoli tusinaa ammuttua ihmistä, tarvitaan A-ryhmää jälleen kerran.

Dahl on taitava juonen punoja, eikä hän välttämättä ole kovin huono ihmistenkään kuvaajana, mutta jotain kylmän tarkoituksellista tässä tarinassa tuntuu taas olevan. Ehkä tämä kirja on kuitenkin tähänastisista lukemistani siinä mielessä parempi, että välillä Dahl malttaa hidastaa kerrontansa tahtia, rauhoittuu sen sijaan että koko ajan ryntäisi eteenpäin.

Toinen juttu sitten on kirjan pituus, 382 sivua, jossa on satakunta sivua liikaa, sellaisia rönsyjä ja yksinpuheluja, jotka oikeastaan eivät tarinaan liity eivätkä lukijaa erityisemmin kiinnosta.

Ja sekin on vielä sanottava, että teknisissä yksityiskohdissa (rikollisten käyttämää tekniikkaa kuvatessaan) Dahl tuntuu olevan muutamassa kohdin aika lailla tyhjän päällä; ehkä juoni on vaatinut tietyntyyppistä tekniikkaa, mutta aina se ei ole ihan uskottavasti kuvattua.