Saako työssä viihtyä?

Pauli Juuti on kirjoittanut erikoisen johtamiskirjan, joka kertoo tarinaa, ja samalla se kertoo tavasta analysoida organisaatioiden toimintaa tarinoiden avulla: Saako työssä viihtyä? - tositarinoita työelämästä (Minerva, 2012; ISBN 9789524926089).

Löysin kirjasta esittelytekstin joka aika hyvin kertoi Juutin viestistä lukijalle: "Kuvitteellinen opintopiiri saa tehtäväkseen pohtia omaa suhdettaan työelämään. Jokaiselle annetaan luettavaksi Juha Siltalan kirja Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Opintopiiriläiset tarkastelevat mm. työmotivaatiota, asenteita, organisaatiokulttuuria ja johtamista. Mukaansatempaava kirja kuvaa opintopiirin työskentelyä ja jäsenten omia kokemuksia työelämästä. Tositarinat avautuvat elämänmakuisina tilanteina ja episodeina."

Luin kirjan Helmet-järjestelmän kautta lainattuna e-kirjana iPadillä, ja samalla tämä oli ensimmäinen sähkökirja jonka tablettilaitteella luin. Kuvittelin että lukeminen olisi ollut raskasta, mutta eihän se ollutkaan, sillä uuden iPadin näyttö on kyllä erinomainen.

Lukuohjelmana oli Bluefire Reader, joka tulee Helmetin Ellibs-formaattia, ja alun pikku kangertelun jälkeen lukuohjelma toimi varsin mainiosti.

Juutin kirjassa on monenmoista tarinaa työelämästä, kun kuvitteellisen opintopiirin jäsenet kertovat omista kokemuksistaan ja käyvät myös haastattelemassa ihmisiä muissa työyhteisöissä.

Koin teoksen jonkinlaisena vastauksena (ja vastapuheenvuorona) Siltalan kirjalle, kritiikki oli paikoin aika kovaakin, mutta toisaalta Juuti katsoo työelämän tilannetta kyllä monesta eri näkökulmasta, kaihtamatta myöskään huonojen esimerkkien käsittelyä.

Kirjan tarinoissa on monenlaisia juttuja, mistähän Juuti lienee tämänkin löytänyt. "Tietotekniikan yksikön on aina pitänyt kyetä analysoimaan hyvin suuria tietomassoja. Ennen puhuttiin suurtietokoneista, nykyisin käytössä ovat supertietokoneet ja useiden tietokoneiden verkostot. Myös käsittelemämme datan määrä on räjähdysmäisesti kasvanut viime aikoina."

Vähän kankeaa teoksen teksti paikka paikoin on, eikä kehyskertomus ihan aina toimi vaan joskus tuntuu siltä että tässä puhuu paperi eivätkä ihmiset. Mutta kokonaisuutena teos teki kyllä vaikutuksen.

Kirjassa esiintyy opintopiirin työtä ohjaava ja arvioiva professori, joka samalla pohtii oman tutkimustyönsä metodiikkaa: "Professori oli alkanut joidenkin muiden tutkijoiden tavoin ymmärtää, että ihmistieteen oli avattava erilaisia näkökulmia ja tuotava puheiden monitulkinnallisuutta esille. Tutkimus voi parhaimmillaan kuvata maailmaa esittämällä erilaisia näkökulmia, joita eri ryhmillä heidän omassa ympäristössään oli. Tutkija voi lisätä lukijan ymmärrystä aiheesta kertomalla avoimesti omista pyrkimyksistään ja näkökulmistaan asian suhteen. Lisäksi tutkija voi aika ajoin mennä johonkin organisaatioon tekemään kehittämistyötä, joka tähtäsi erilaisten näkökulmien auki puhumiseen ja uudenlaisen työyhteisön todellisuuden rakentamiseen tältä pohjalta."

Hiukan yllättäen kirjassa on myös tutkimusmenetelmien välistä polemiikkaa ja tieteellisen tutkimuksen merkityksen pohdintaa: "Professorin mielessä kiehui, kun hän ajatteli, kuinka kapea-alaisesti yliopistossa suhtauduttiin laitosten tuloksiin. Tuloksina pidettiin pääosin taloudellisia tuloksia, vaikka professorin mielestä todellisia tuloksia olivat tutkimuksissa saadut tulokset. Hänen mielestään nämä todella tärkeät seikat eivät päässeet esille laitoksen toimintaa arvioitaessa."

Kirjan anti lukijalle on ehkä eniten siinä, että se auttaa hahmottamaan omaa tilannettaa ja työyhteisöään monesta näkökulmasta, ja näkemään myös mahdollisuuden muutokseen, olkoon se sitten oman toimintatavan muuttamista, työpaikan vaihtoa, tai organisaation muuttamista.

Ja sekin kai on myönnettävä, että e-kirjojen lainaaminen alkoi kyllä tämän perusteella kiinnostaa, vaikka ikävä kyllä yhtä ja toista haastetta oli matkan varrella ennen kuin tämän e-kirjan sain iPadille ladattua ja avattua. Muun muassa piti olla Adoben käyttäjätunnus, eikä senkään luominen ihan tuosta vain onnistunut.