sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kellopeli, eli, Kuinka kaikki vedettiin käyntiin

Philip Pullmanin kertomus on satu, ja samalla se on satu kertomuksesta: Kellopeli, eli, Kuinka kaikki vedettiin käyntiin (Tammi, 2005; suom. Helene Bützow; ISBN 951-31-1143-1). Pienen 62-sivuisen teoksen on kuvittanut Peter Bailey, sopivan vanhanaikaiseen tyyliin.

Kirjassa kerrotaan kellosepistä, tarinankertojista, ja monet kauhukirjallisuuden teemat on otettu sadun käyttöön, esimerkiksi robotti-teema ja kuolleista herättäminen.

Mutta jotenkin pikkunäppärältä sormiharjoitukselta tarina loppujen lopuksi vaikutti, ei siinä ollut sellaista suurta sydäntä - niin sanoakseni - kuin saduissa parhaillaan on.

Ei kommentteja: