Pikseliaurinko

Satu Manninen on epäilemättä runoilija, sitä ei tämän kovakantisiin kansiin painetun runokokoelman perustella sovi epäillä: Pikseliaurinko (Gummerus, 2012; ISBN 978-951-20-8593-4). Mutta jotenkin en löytänyt näistä runoista sellaista puhuttelevuutta kuin aluksi kuvittelin; oli kuin ovi olisi ollut raollaan mutta millään ei suostunut aukeamaan enempää.

Runojen kuvastossa puhutaan elokuvista, televisiosta, tietokoneesta, ja monen moisesta modernin maailman ihmeestä. Pikseliaurinko on neliö, ja Manninen ottaa monen eri aihepiirin kuvastoa ja yhdistelee niitä runoiksi. Mutta kuten sanottu, en oikein päässyt näihin runoihin sisälle.

No, sanottakoon kuitenkin että muutama runo puhutteli, ovi avautui kulkea, tai ainakin salli katsoa syvemmälle sisälle. Tässä esimerkki:

Tallon digitaalisen niityn kukkia,
kävelen kohti terävyysaluetta
                            koko ajan rumentuen.