sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Öppen grav

Luulen että Kjell Erikssonin tätä dekkaria ei ole vielä suomennettu, mutta voin olla väärässä: Öppen grav (Ordfront, 2010; ISBN 978-91-7037-544-6). Kirjan takakannessa sanotaan, että tämä on kymmenes ja viimeinen Ann Lindellistä kertova dekkari.

Luin ennen tätä dekkaria aiemman kirjan tässä sarjassa, Auetkoon maa, joka ei mielestäni ollut erityisen hyvä, tyhjäkäyntiä oli paljonkin. Tässä oli samaa vikaa, mutta ei yhtä paljon, ja loppujen lopuksi tarina pysyi kasassa mukavasti.

Kirja kertoo iäkkäästä professori Bertram von Ohlerista, jolle myönnetään lääketieteen Nobel-palkinto. Hiljalleen lukijalle avautuu kuva von Ohlerin perheestä, jossa arvokkaiden kulissien kätköissä on kaikenlaista hämärää ja mätää. Erityisen kummallinen on von Ohlerin suhde taloudenhoitajaansa, josta professori on riippuvainen mutta jota hän kohtelee tylysti.

Eriksson kirjoittaa hidastempoisella tavalla maalaillen, kuvaten ruotsalaisen yhteiskunnan kehitystä viime vuosikymmeninä. Onko enää mahdollista ylläpitää unelmaa siitä, että kenellä tahansa olisi mahdollista menestyä perhetaustastaan riippumatta?

Kirja päättyy mielenkiintoisella tavalla, avoimesti; tässä täytyy myöntää että lunttasin kirjan lopun ennen aikojaan, mutta enpä siitä hirveästi viisastunut, sen verran ovelasti Eriksson lopullisen ratkaisun osasi kätkeä.

Ei kommentteja: