tiistai 24. heinäkuuta 2012

Panssarisydän

Jo Nesbø on tavattoman tuottelias kirjoittaja. Tässä romaanissa tuntui olevan vähän turhan paljon tyhjäkäyntiä, sellaista kuvailua joka ei johtanut minnekään ja jonka suhde varsinaiseen tarinaan oli epäselvä. Mutta 663-sivuinen dekkari teki kyllä vaikutuksen: Panssarisydän (Johnny Kniga, 2010; suom. Outi Menna; ISBN 978-951-0-36254-9).

Kirjan päähenkilö on entinen poliisi Harry Hole, jota käsitteleviä kirjoja on ilmestynyt jo yhdeksän. Panssarisydän on ensimmäinen lukemani sarjan dekkareista.

Täytyy kyllä sanoa, että nyt on päähenkilöön ladattu ylenmäärin ongelmia, voisi sanoa että överiksi asti: Hole on alkoholisti, perheasiansa täysin sotkenut luuseri, joka on pahasti koukussa huumeisiin ja uhkapeliin ja lisäksi ison summan velkaa kiinalaiselle mafialle. Voisiko vähempikin riittää?

No, kaiketi tämä painolasti johtuu siitä että Hole on sarjan seitsemässä aiemmassa osassa joutunut sellaiseen riepotteluun että paljon ei sankarista ole järjellä.

Nesbø punoo tarinaansa käänteen toisensa jälkeen, jopa niin että käänteet alkavat lopulta tuntua maneerilta. Mutta Hole pääsee kerta kerran jälkeen selville jutun juonesta, kun hänet värvätään selvittelemään kummallista rikostapausten sarjaa. Joukko ihmisiä, joilla ei näytä olevan mitään muuta yhteistä kuin että he ovat yöpyneet samaan aikaan kämpässä Norjan tuntureilla, joutuu murhatuksi yksi toisensa perään.

Nesbø pyörittelee tarinaansa Norjan ulkopuolella Kongossa asti, josta tuntuu löytyvän avaimia mysteeriin.

Kirjan takakannessa kirjaa kehuttiin Norjan parhaaksi dekkariksi, ja ehkä maailman parhaaksi. En menisi kyllä väittämään kumpaakaan.

Vaikuttava teos, ammattilaisen työtä, mutta en oikein pitänyt Nesbøn tavasta pyörittää tarinaansa yhä dramaattisempien erikoisefektien ympärillä. Kirjassa joudutaan muun muassa lumivyöryn hautaamaksi, mihin liittyy kirjan nimi, ja otetaanpa käyttöön vielä norsukiväärikin, ilmeisesti mikään vähempi ei tehoaisi.

Kyllä hienoviritteisemminkin pitäisi pystyä nyky-yhteiskunnan pahoinvoinnista kertomaan. Toisaalta kun ajattelee mitä Norjassa sittemmin tapahtui, ehkä tässä väkivallan karusellissa jotain oireellista on.

Ei kommentteja: