keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Hullu vapaana

Beate Grimsrudin omaelämänkerralliseksi väitetty romaani järisytti kolkolla kauneudellaan: Hullu vapaana (Like, 2012; suom. Jonna Joskitt-Pöyry; ISBN 978-952-01-0640-9). Norjalainen mutta Ruotsissa asuva Grimsrud on palkittu kirjailija, joka on kirjoittanut lastenkirjoja ja romaaneja sekä ohjannut elokuvia.

Tässä omaelämänkerralliseksi sanotussa romaanissa käy ilmi millaisten mielenterveysongelmien kanssa Grimsrud on paininut lapsesta saakka.

Romaanin päähenkilö on nimeltään Eli, mutta Elillä on päänupissaan seurana joukko muita hahmoja, "poikia": Espen, Emil ja Erik juttelevat Elin kanssa ja ottavat välillä vallan. Toisinaan Eli saattaa pärjätä hyvin, mutta aika ajoin sairaus ottaa vallan, ja elämä harha-aistimusten vallassa vie voimat.

Skitsofrenia ja ajoittaiset psykoottiset kohtaukset muodostavat romaanin rungon. Tarina on pienistä palasista koottu, mukaan lukien otteet potilaskertomuksesta, jossa kuivalla lääketieteellisellä kielellä kerrotaan potilaan ("Pot.") käyttäytymisestä.

Kirjassa kerrotaan hyperaktiivisen Elin lapsuudesta, jolloin vanhemmat joutuivat sitomaan hänet yöksi sänkyyn saadakseen hengähdystauon. Eikä Elin lapsuus muutenkaan mikään kovin mukava ollut, traumoista jäi pysyviä jälkiä.

Romaanin Eli kirjoittaa elämänkerrallista romaania, ja eräässä vaiheessa pyytää äitiään lupaamaan, että tämä ei lue romaania. Äiti lupaa, ja kertoo myöhemmin että naapurin rouva lupasi lukea kirjan ja kertoa mitä siinä sanotaan.

Elin päässä äänet ottavat ajoittain vallan, mutta tästä huolimatta hän pystyy monenlaiseen luovaan työhön, jopa kirjoittamaan romaaneja mielisairaalan suljetulla osastolla ollessaan. Jotain kieron kiehtovaa on siinä, että suljetun osaston potilas pääsee käymään lehdistötilaisuudessa, kun hänet on nimetty ison kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi.

Kirja kertoo mielenkiintoisella tavalla myös mielenterveystyöstä, potilaan näkökulmasta. Aika ajoin pakkohoitoon joutuva Eli saa joskus osakseen käsittämättömän raakaa kohtelua, mutta toisaalta hänelle löytyy myös myötätuntoa ja ymmärrystä.

Kurja, kamala elämänkohtalo, joka kuitenkin hohtaa kummallista sisäistä valoa. Kyllä on ihminen kaikessa hulluudessaankin kovin viisas olento.

Ei kommentteja: