Luin peräjälkeen Richard Morganin kirjan Musta mies (2007/2011) ja Terry Pratchettin kirjan The Fifth Elephant (1999). Jälkimmäinen on suomennettu nimellä Maanalainen elefantti.
Morgania on kovasti kehuttu, mutta vaikka kirjan Musta mies lähtökohta on hyvinkin kiinnostava - se millainen on yksikön suhde ihmisyhteisöön - niin lopputulos oli lattea; paljon melua lähes tyhjästä. Tämä kirja ei kanna.
Pratchettin Kiekkomaailma-sarjaan sijoittuva The Fifth Elephant puolestaan on pinnalta katsoen hyvinkin kevyttä luettavaa, mutta pinnan alla on isoja kysymyksiä, ja Pratchett kykenee niitä käsittelemään fantasiamaailmansa sisältämien abstraktioiden kautta.
Tässä yhteydessä voisi viitata Italo Calvinon kirjaan Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle, jossa hän pohtii keveys-teemaa. Mielestäni Pratchett on löytänyt kirjojensa näennäisen keveyden kautta tien olennaisten kysymysten käsittelyyn. Tämä keveys on hyvin painavaa, hyvällä tavalla.
Pratchett kykenee ottamaan Kiekkomaailman kautta etäisyyttä kohteeseensa, mutta samalla hän pystyy tuomaan esille olennaisia piirteitä ihmisenä olemisessa. Ja kirjan teema ei ole sen vähäisempi kuin valtion sisäiset ristiriidat, pinnan alla kytevä ryhmien välinen jännite ja sisällissodan uhka.
On hiukan sääli, että Harry Potter -kirjat ovat saaneet suhteessa paljon enemmän lukijoita kuin Pratchett, joka kirjoittaa yhtä lailla selkeästi ja mukaansa tempaavasti kuin J. K. Rowling. Mutta samalla Pratchett pohtii olennaisia filosofisia ja tieteellisiä kysymyksiä, toisin kuin Rowling, joka ohittaa nämä kysymykset edes yrittämättä niitä ymmärtää.
Tekstit
he’s right
17 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti