Maailma on teonsana - Suomalaisia runoja

Anne Helttusen ja Annamari Sauren toimittama runokokoelma on kelpo katsaus suomalaiseen runouteen 1800-luvulta nykypäiviin: Maailma on teonsana - Suomalaisia runoja (WSOY, 1999). Paljon on tuttua mukana, siis palaamista kerran koettuun, mutta paljon on myös uutta, tai ehkä unohdettua.

Tässä ote Pentti Saarikoskelta:

...
en iltaan mennessä koskaan
ole pääsevä perille
ja yöllä, nukkuessa,
tulen alkuuni takaisin.

Ja entä sitten Kari Hotakaisen proosaruno "Möröt":

Me ollaan mörköjä. Meillä on sydän puuta ja jalat kartonkia. Kä-
det meillä on kuin lapiot ja silminä savikiekot. Meitä pelkää kaik-
ki katupojista katuporiin, teiltä me otetaan luulot ja puista lehdet,
...

Ja - tähän kokoelman olennaista merkitystä pohtivana ajatuksena - voi nostaa esille Riina Katajavuoren runon "Päivän kysymykset", joissa sanotaan: "Miksi totuuslamppu on suunnattava omiin silmiin?"

Ilpo Tiihonen on parhaillaan ajankohtainen runoilija, sillä on on 35. Kajaanin runoviikolla "Suven Runoilija". Häneltä on kokoelmassa useita runoja, esimerkiksi "Unilelu":

Meidän isi on johtaja,
se johtaa toisia.
Meidän isi syö lohta ja
ei pysty goisia.
...

Ja otetaan tasapainon vuoksi toinenkin runo Tiihoselta, "Suomen äideille":

Oi äidit, helkimmät sielut!
Kuinka lakastaa teitä liittävästi?
Keltovatko punaluusut talpeeksi?
Hella nähköön, palastanne aina
olette ylittäneet!
...

Kyllä, tämä on erinomainen kokoelma suomalaista runoa.