Mitä internet tekee aivoillemme?

Nicholas Carr on kirjoittanut runsaasti keskustelua herättänee kirjan internetin vaikutuksista ihmisiin. Teos The Shallows: What the Internet Is Doing to Our Brains on hyvä lukukokemus paitsi merkittävän aiheensa - mitä on olla ihminen - että erinomaisen sujuvan sanankäyttönsä ansiosta. Harvoin nykyään pääsee lukemaan näin viimeisteltyä ja selkeää tekstiä.

Carrin teos lähtee liikkeelle kirjoittajan omakohtaisesta havainnosta, että aivojen toiminta on muuttunut, hän ei enää ajattele samoin kuin ennen. Suurimmillaan ero näkyy kirjaa tai pitkää artikkelia lukiessa: aiemmin Carr pystyi syventymään tekstiin pitkiksi ajoiksi, nyt huomio alkaa vaellella sivun tai parin jälkeen.

Carr käy läpi modernin aivotutkimuksen tuloksia, joissa on havaittu aivojen hämmästyttävä kyky muovautua uusiin tilanteisiin: "Evolution has given us a brain that can literally change its mind—over and over again."

Riippuen siitä, mitä teknisiä apuvälineitä käytämme, aivomme toimivat eri tavoilla. Nietzsche huomasi muutoksen teksteissään siirtyessään käyttämään kirjoituskonetta. Mitä internet tekeekään meille nykyajan ihmisille?

Carrin kirjan fokus on lukemisen, ajattelun ja muistamisen kolmikannassa, siinä miten kirjan lukemisen taito toi ihmisille syvällisen kyvyn reflektointiin ja monimutkaisten asioiden muistamiseen, ja siinä miten tämä taito on internetin myötä katoamassa.

Nykyisen kaltainen kirja on varsin uusi keksintö, ja sen toimivuus perustuu lukuisiin peräkkäisiin parannuksiin jotka tekivät mahdolliseksi uppoutua kirjan sanomaan sen sijaan että tarvitsisi käyttää henkisiä voimavaroja tekstin aukikoodaamiseen. Siirtyminen scriptura continua -kirjoituksesta (jossa ei käytetty välilyöntejä tai välimerkkejä ja kielioppia ei tunnettu) nykyiseen kirjakieleen oli iso askel, sillä se teki mahdolliseksi syvän uppoutumisen kirjan maailmaan.

Nykyinen internetin käyttö - ja tietokoneen käyttö yleensä - on tuomassa takaisin tilanteen ennen kirjaa. Aivot saavat käsitelläkseen ärsykkeitä jotka vievät huomion lukemisesta. Siirrymme syvästä rentoutuneesta lukukokemuksesta jatkuvien keskeytysten ja toinen toistaan seuraavien päätöstilanteiden maailmaan - klikkaanko tuota linkkia, kas taas tuli sähköpostia, pitäisikö googlata tästä aiheesta, mitähän uutta maailmalla tapahtuu, ai pitää muistaa mennä palaveriin, tuokin dokumentti pitäisi viimeistellä…

Entä sitten? Ihmiset ovat sopeutuneet lukemattomiin muutoksiin, miksei tähänkin?

Ongelma on Carrin mukaan siinä, että aikaa pirstaloiva ja keskeytyksiä tuottava tietotekninen ympäristö estää meitä omaksumasta syvällisiä uusia tietoja ja ajattelemasta laajoja kokonaisuuksia. Tästä on runsaasti tutkimustuloksia.

Kestää noin tunnin verran, että tieto siirtyy lyhytmuistista pitkäaikaiseen, joten keskeytysten myötä myös kykymme omaksua uutta tietoa heikkenee. Ja tämä muuttaa meitä ihmisinä, sillä olemme sitä mitä muistamme.

Lyhytaikainen muisti on ikään kuin luonnoslehtiö, josta hiljalleen siirtyy tietoa pitkäaikaisen muistin arkistointijärjestelmään. Ja jos ajattelumme on jatkuvien keskeytysten pilkkomaan, putoaa tältä siirtymisen prosessilta pohja pois. Tämä on hälyttävää, sillä muistaminen tekee meistä parempia ajattelijoita: "[A]s we build up our personal store of memories, our minds become sharper. [...] We don't constrain our mental powers when we store new long-term memories. We strengthen them. With each expansion of our memory comes an enlargement of our intelligence."

Tietotekniikka-alan yhtiöillä on näppinsä kehityksessä. Carr pohtii kiinnostavasti Google-yhtiön bisneslogiikkaa ja sitä, miten Google on ajamassa tätä haitallista kehitystä. Googlen bisnes perustuu mainoksiin, ja mitä enemmän eri sivuja katsomme netistä, sitä paremmin Googlen bisnes toimii. Kaikki - myös Googlen tekemä kirjojen digitointi - ajaa kohti maailmaa, jossa kohtaamme tietoa pirstaleina emmekä syvenny isoihin kokonaisuuksiin.

Carr kirjoittaa Googlesta seuraavasti: "What's disturbing about the company's founders in not their boyish desire to create an amazingly cool machine that will be able to outthink its creators, but the pinched conception of the human mind that gives rise to such a desire."

Carr lainaa ajattelijoita laidasta laitaan, antiikin Platonista elokuvan HAL-tietokoneeseen, McLuhanista psalmeihin - mistä alla ote:

Muiden kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa,
ihmiskätten työtä.
Niillä on suu, mutta ne eivät puhu,
niillä on silmät, mutta ne eivät näe,
niillä on korvat, mutta ne eivät kuule.
Henkäystäkään ei ole niiden suussa.
Niiden kaltaisiksi tulevat niiden tekijät, kaikki, jotka niihin turvaavat.

Onko tietotekniikka ja erityisesti internet latistamassa ja kutistamassa meitä ihmisinä? Osaammeko kohta enää ajatella syvällisesti, puhumattakaan siitä että pystyisimme lukemaan kokonaisen kirjan?

Yhteenveto: Ajatuksia herättävä kirja!