tiistai 7. joulukuuta 2010

Yritys kumppanuudeksi

Millaista on Virossa? Sen voi tietää vain virolainen, mutta jonkinlaisen kurkistuksen virolaisuuteen tarjoaa Igor Korjuh suomennetussa kokoelmassaan Yritys kumppanuudeksi (suom. Jukka Mallinen ja Hanna Samola; Savukeidas Kustannus, 2010). Korjuh on virolainen mutta hänen äidinkielensä on venäjä, joka tekee hänestä ikään kuin kahden maailman kansalaisen, tai ehkä pikemminkin kahdesta maailmasta ulkopuolisen.

Korjuh on ilmeisen omaperäinen kirjoittaja, ja kokoelman ensimmäinen runo ehkä kuvaa hänen päätymistään runoilijaksi, mahdollisesti sen kautta että muutakaan ei löytynyt:

Mielikuvitus piirtää, mutta käsi ei pysty.
Melodia pyörii, mutta laulu ei kulje.

Miltei menetetty mies.

Jos runoja ei olisi,
joutuisi eksyksiin.

Kokoelmassa on runoja useista alkuperäiskokoelmista, ja vaikka onkin epäilemättä ollut vaikeaa kääntää suomeksi vironvenäläistä tekstiä, ei se lukijalle asti kovin suuressa määrin näy. Ehkä syy on siitä, että kokoelmaan valitut runot ovat juuri niitä helpommin käännettäviä tai suomalaisille avautuvia.

Osa Korjuhin runoista on klassisen tyylistä, voisi sanoa että jopa ajatonta, mutta mukana on myös äärimmäisen modernia, kirjallisuuden tutkimuksesta ponnistavaa ja - voisi melkein näin ajatella - PowerPoint-kalvosulkeisten maailmaan ironisesti suhtautuvaa. Kirjoittaja toteaa virolaisten ja venäläisten suuren kulttuurisen eron, jossa hän on itse välinputoajana, ja ammentaa tästä aiheita runoihinsa.

Korjuh pohtii nykymaailman tendenssiä rakentaa abstraktioita runossa Milloin huominen koittaa?, josta seuraavassa katkelma:

Miksi niin harvoin 
siirrymme yleisestä yksityiseen?
Miksi rakennamme
palasista kokonaisuuden?

Me puhumme rakkaudesta,
mutta vaikenemme rakastuneista,
puhumme rahasta,
mutta vaikenemmä kättemme känsistä.

Käännöskokoelman nimikkorunossa puhutaan runoilijan ja lukijan suhteesta, tästä siis nimi Yritys kumppanuudeksi. Seuraavassa on muutama ote tästä runosta:

voivatko runoilija ja lukija puhua samaa kieltä
onko runoilijalle tärkeää se mistä lukija elää
onko lukijalle tärkeää se mistä runoilija elää

– – –

ehdotan riippumatonta tutkimusta
on analysoitava viisi lukijan perustyyppiä
joiden kanssa runoilija voisi puhua heidän kielellään

ehdotan riippumatonta tutkimusta
on analysoitava viisi aihetta
jotka ovat kiinnostavia itse runoilijalle

ja vastattava kysymykseen

mitä retorisia konstruktioita pitää rakentaa
että runoilija ja lukija puhuisivat samaa kieltä

Paikka paikoin teksti on kuin tutkimusraportista, mutta toimii runona!

Runossa Pienen pojan kirje Korjuh pohtii nykyisen maailman monimutkaisuutta. Tässä ote:

Vain langat ympärillä. Vaikkakin näkymättömät, mutta
niin vahvat! Kirjoitat hakusanaksi
oma nimesi ja löydät kirjoituksesi ja kirjoitukset sinusta.
Ihmiset muistuttavat robotteja: rakentavat imagoa, takovat kontekstia.
Ja minä haluaisin nähdä pikemmin tämän
tyhjän näytelmän lopun. Mietin, milloin
ihmiset leikkaavat verkot,
joilla maailma on sidottu, ovat näytelleet kyllikseen 
– — –

Ei kommentteja: