torstai 9. syyskuuta 2010

Eerikinpojat

Antti Tuurin Pohjanmaa-romaanisarja tuli luettua. Seuraavaksi lainasin - Tuuriin siinä määrin tykästyin - romaanin Eerikinpojat, joka on sekä tuttua että hiukan uudenlaista Tuuria.

Teos kertoo 1730-luvun Suomesta, jossa eletään Ruotsin vallan alla, käydään kauppaa meren yli, ja eletään murroskautta uskonpuhdistuksen jälkimainingeissa. Teos keskittyy herätysliikkeen sisäpiiriin. Päähenkilönä on laihialainen piikatyttö - mutta koska kertomistyyli on samanlainen kuin Pohjanmaa-sarjassa, on nimellinen päähenkilö kuitenkin varsin Tuurin oloinen, samalla tavalla sekä vähän sivustakatsoja että ajoittain tapahtumiin vaikuttava toimija.

Herännäiset joutuvat sekä Ruotsin että Tanskan kuninkaan karkoittamiksi uskonsa tähden, eikä heille tunnu löytyvän uutta kotipaikkaa mistään. Laivat ajavat karille toinen toisensa perään, matka on mutkia ja vastoinkäymisiä täynnä, mutta uskossa ei anneta periksi.

Teos ilmeisestikin perustuu tositapahtumiin, ja samalla kiinnostavasti valottaa pohjanmaalaista elämää lähes kaksi vuosisataa sitten. Globalisaatio oli totta jo tuolloin - merta ja kauppaa käytiin. Olisikohan tässä maailman avautumisessa ollut yksi syy myöhempään pohjalaiseen yritteliäisyyteen, jonka syytä ja olemusta on näihin päiviin ihmetelty.

Eerikinpojat on lyhyt katkelma maanpaon ankaruudesta ja ihmisten kyvyttömyydestä ymmärtää toisenlaista uskoa. Kirjassa on kyllä myös valoisia ja humoristisia hetkiä, esimerkiksi kun laivan matkustajat rakentavat synnyttävää äitiä varten Tanskassa rantasaunan, mikä saa lähikaupungin asukkaat oitis epäilemään matkustavaisia ties mistä noitamenoista.

Kiinnostava aloitus uudelle romaanisarjalle - ehkä tätä kannattaa seurata eteenpäinkin?

Ei kommentteja: