Kirjojen vapauttamisesta

Mitä tehdä kirjoille kun ne on luettu eikä niille löydy tilaa omasta kirjahyllystä tai komerosta? Olen vuosien mittaan käynyt kohtalaista kaupankäyntiä divareissa (jostain syytä sana antikvariaatti ei suuhuni istu), vaihtamassa luettuja kirjoja lukemattomiin.

Mutta kaikki kirjat eivät edes vaihdossa kelpaa, esimerkiksi englanninkielisen tieto- ja ammattikirjallisuuden kanssa on hankalaa. Onneksi olen saanut jonkin verran näitäkin kirjoja eteenpäin, muun muassa lahjoittamalla niitä kollegoille (en kovin pahasti painostaen) ja osallistumalla työpaikan kirjakirppiksiin, mikä on oikein mainio idea.

Yllätyksekseni myös huomasin, että kantakirjastoni Myyrmäessä on laittanut esille kirjanvaihtohyllyn, johon voi tuoda omia kirjojaan ja ottaa tarjolla olevista minkä haluaa, ilmaiseksi. Loistava idea joka toivottavasti pysyy käytössä pitempäänkin.

Ja sitten on tietenkin kirjojen ostamisen rajoittaminen, silloinhan hyllyyn kertyy teoksia vähemmän. Niinpä olen pitkästä aikaa ruvennut käyttämään kirjastoa enemmässä määrin, enkä enää osta yhtä paljon kirjoja kuin ennen, mitä nyt joku heräteostos silloin tällöin.

Ammattikirjallisuudelle ei oikeastaan ole vaihtoehtoja, kirjakauppaan on mentävä (useimmiten netissä). Netti on paras vaihtoehto myös tuoreelle englanninkieliselle (tieto)kirjallisuudelle, sitä kun ei kovin suuressa määrin kirjastoista löydy. Lisäksi ostaminen on näppärää ja edullista esimerkiksi jenkkilän tai brittien Amazonista. Kai se on niin, että nettikauppojen vaivattomuus aikoinaan myös rajusti vähensi kirjaston käyttöä.

Mutta kirjastot ovat kyllä varsinainen aarreaitta. Jo aiemmin viittasin sadan kirjan listaan, oleellisiin kaunokirjallisiin teoksiin. Aiemmin laskin että olen lukenut näistä 52, nyt olen jo pidemmällä, lähempänä kuuttakymmentä.

Olen laiska enkä jaksa selata kirjastojen hyllyjä etsimässä teoksia, joten olen ruvennut käyttämään kirjastojen Helmet-järjestelmää isossa määrin. Ei kuin hakusana sisään ja sen jälkeen varaus kiinnostavasta kirjasta. Helmet on tietojärjestelmänä riittävän näppärä, kunhan muutaman pienen alkukommelluksen ohi pääsee. Järjestelmä on saanut aiheesta mainetta ja kunnia, vaikka hiljalleen alkaa tuntua että siinä olisi melkoisesti parannettavaa, tai ainakin potentiaalia vielä parempaan.

Mitä tahansa ei tietenkään saa nopeasti käsiinsä varaamalla. Jotkin kirjat kiinnostavat monia. Esimerkiksi Pekka Herlinin elämänkerrasta "Koneen ruhtinas" on 858 varausta, omani on numero 835. Mutta jaksan odottaa.

Päinvastoinkin voi käydä. Viime viikolla sain kirjastosta kerralla haettavaksi yhdeksän teosta. Niiden lukemisessa meneekin aikaa - nobelisteja, suomalaisia klassikkoja, kirjoja tuolta "sadan listalta". Ja mikä parasta, kun kirjan on lukenut, sen voi rauhassa palauttaa seuraavalle lukijalle.

Ai niin, unohtui vielä mainita kirjojen vapauttaminen, bookcrossing, joka ilmeisesti on "nuoremman sukupolven" suosiossa. Kai tässä on jo myönnettävä, että jotkut ilmiöt eivät itseeni enää tartu, vaikka kirjojen vapautus on ideana mitä fiksuin ja suositeltavin.