Supermiehet

Sain käsiini kirjan "The Supermen: The Story of Seymour Cray and the Technical Wizards behind the Supercomputer". Charles J. Murrayn kirjoittama teos ilmestyi jo 1997, mutta on kiinnostava tänäänkin.

Olen vuosien varrella ollut tekemisessä tusinan erilaisen superkoneen kanssa - IBM 3090 VF, Cray X-MP, Cray C94, IBM SP, Cray T3E, Convex C3840, SGI Origin 2000, ... Kaikista näistä superkoneista ovat Crayn laitteistot olleet palkitsevimpia, johtuen niiden selkeydestä ja suoraviivaisesta panostuksesta laskennan tehokkuuteen.

* * *

Supermiehet-kirja on rakennettu Seymour Crayn elämän ympärille, mutta tarina ulottuu toisesta maailmansodasta 2000-luvun kynnykselle asti, eli kattaa 50 vuoden ajanjakson.

Näkökulma on amerikkalainen, mikä hiukan harmittaa. Lukija saa käsityksen, että modernin tietokoneen kehittämiseen tarvittavat innovaatiot olisivat pääosin amerikkalaisia. Tällölin mitätöidään erityisesti englantilaisten tutkijoiden ja insinöörien merkittävä kontribuutio, alkaen toisen maailmansodan koodinpurkajista.

Amerikkalaiset olivat taitavia salakirjoitettujen viestien ratkojia toisessa maailmansodassa, mutta yksinään he eivät Saksan sotavoimien Enigma-koodeja murtaneet. Kyseessä oli kansainvälinen yhteistyö jossa englantilaisilla ja puolalaisilla matemaatikoilla oli keskeinen rooli. Salakirjoituksen avaamiseen kehitettyjä laitteita rakennettiin niin Englannissa kuin USA:ssa.

* * *

Kirja antaa ymmärtää, että amerikkalaiset salakirjoituksen purkukoneiden suunnittelijat alkoivat pikku hiljaa miettiä, mitä muuta koneilla voisi tehdä. Sama tapahtui Englannissa, jossa monien lähteiden mukaan oltiin edellä amerikkalaisia toimivien tietokoneiden rakentamisessa toisen maailmansodan jälkeen.

Amerikkalaiset saivat 1950-luvulta alkaen etumatkan tietokonebisneksessä. Yritteliäisyyttä oli runsaasti, mutta harva yritys pysyi kisassa mukana muutamaa vuotta kauemmin. Kirja vilisee aikoinaan merkittäviä mutta nykyään tuntemattomia yhtiöitä: ERA (Engineering Research Associates), Remington Rand, Sperry, Control Data, ... Toki osa yhtiöistä on edelleenkin olemassa tavalla tai toisella: IBM, Cray ja SGI.

* * *

Sodan jälkeen USA:ssa tarvittiin laskentatehoa sekä salakirjoituksen purkuun että uuteen asiaan — ydinpommin suunnitteluun. Vuonna 1951 nuori kaveri nimeltä Seymour Cray rekrytoitiin suunnitteluryhmään. Nuoruudestaan huolimatta Seymour sai nopeasti paljon vastuuta ja häneen luotettiin yhä enemmän.

1950-luvun lopulla Seymour Cray ja parikymmentä tietokonesuunnittelijaa yritti kuumeisesti kehittää maailman nopeinta tietokonetta vasta perustetussa Control Data -yhtiössä.

Transistoreihin perustuva 1604-tietokone oli maailman nopein, kellojakso 5 mikrosekuntia (0.2 MHz). Koneita myytiin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin, muun muassa Livermore-laboratorioon.

Daavid vastaan Goljat -tarina levisi lehdistöön. Pieni Control Data -yhtiö (ja Seymour Cray) oli päihittänyt valtavan kokoisen IBM:n koneiden nopeuskisassa.

* * *

En käy tässä läpi Seymour Crayn roolia superkoneiden suunnittelijana, mutta melkoisen ansiokas se on: muun muassa CDC:n koneet 6600 ja 7600 1960-luvulla ja CDC:ltä lähdön jälkeen Cray-1 -superkone 1970-luvun puolivälissä. Myöhemmin tuli mutkia matkaan, muun muassa siksi että hänen suunnittelemansa koneet olivat riskiprojekteja, ja luotettavuus- ja tuotanto-ongelmat vaivasivat niitä.

Koneiden ostajat olivat entistä kustannustietoisempia ja alkoivat kiinnittää huomiota myös koneen hintalappuun, ei pelkästään huipputehoon. Seymour Crayn suunnittelemat Cray-2, Cray-3 ja Cray-4 eivät enää menestyneet toisin kuin Cray-1 ja sen myöhemmät versiot Cray X-MP, Cray Y-MP ja Cray C90.

* * *

Teos muistuttaa Tracy Kidderin Pulitzer-palkinnon voittanutta teosta "The Soul of a New Machine", mutta kattaa paljon pidemmän ajanjakson ja pureutuu tekniikkaan ja liiketoimintaan laajemmasta perspektiivistä. Kidderin teos sisältää salavireistä ironiaa, jota en aikoinaan täysin ymmärtänyt — luulin että yritysmaailma tosiaan on kirjan kuvaamalla tavalla hektistä, stressaavaa ja hämärää.

Supermiehet-teos kuvaa superkonebisnestä useammasta näkövinkkelistä, eikä ole tyylilajiltaan yhtä lailla ironinen. Kidder sääli puun ja kuoren välissä työskenteleviä tietokonesuunnittelijoita; Murray puolestaan ihaili heitä.

Puutteista huolimatta Supermiehet-teos on suositeltava ja kiehtova lukemiskokemus.